Kaik­kein traa­gi­sin koh­taus Das Bootissa ei minus­ta ole se Johan­nin sekoa­mi­nen. Traa­gi­sin koh­taus tulee hie­man myö­hem­min, kun vene on poh­jas­sa ja mie­his­tö on raa­ta­nut itsen­sä kuo­liaik­si saa­dak­seen sen pai­ka­tuk­si kun­toon. Johann hii­pii tain­tu­neen mie­his­tön jouk­koon, poi­mii koris­ta käsiin­sä man­da­rii­nin ja ahmii sen mel­kein yhte­nä suu­pa­la­na sil­tään, kuo­ri­neen. #

© Twin Bros. Pro­duc­tions #

Erwin Lederin näyt­te­li­jän­työ on jo ennen tuo­ta koh­taus­ta­kin aivan fan­tas­tis­ta, mut­ta tuos­sa man­da­rii­nin­syön­ti­koh­tauk­ses­sa se on minus­ta jo jotain aivan mie­le­tön­tä (sic). Nyki­vät liik­keet ja tyh­jä kat­se teke­vät riu­tu­nees­ta Johan­nis­ta minul­le täy­del­li­sen samais­tu­mis­koh­teen: ihmi­sen, joka on jo kuol­lut, mut­ta jon­ka ruu­mis ei vain vie­lä ole tajun­nut sitä, vaan jat­kaa lii­ket­tään kuin robot­ti. #

Näyt­te­li­jöi­tä, ja var­sin­kin täl­lai­sia näyt­te­li­jöi­tä, jot­ka on näh­nyt vain yhdes­sä roo­lis­sa, on jos­kus vai­kea irrot­taa roo­li­hah­mos­ta: kun läk­sin etsi­mään Erwi­nin kuu­lu­mi­sia, odo­tin jotain synk­kää ja surul­lis­ta, ehkä itse­mur­haa. Onnek­si mitään sel­lais­ta ei kui­ten­kaan löy­ty­nyt. Sen sijaan löy­tyi toi­nen mie­len­kiin­toi­nen elo­ku­va, jos­sa Erwin on näy­tel­lyt 80-luvun alku­puo­lel­la: Angst. #

Samal­la, kun tuot­taa pet­ty­myk­sen sii­tä itä­val­ta­lais­ta Uhri­lam­pai­ta tai Han­ni­balia odot­ta­neil­le kat­so­jil­le, Angstista tekee mie­len­kiin­toi­sen ja tär­keän se, että sen onnis­tu­mi­nen perus­tuu sen lukui­siin “epä­on­nis­tu­mi­siin”: tap­pa­jan epä­on­nis­tu­mi­seen hänen suu­ren hank­keen­sa typis­tyes­sä kol­mek­si seka­sor­toi­sek­si ja kur­jak­si mur­hak­si, ja ohjaa­jan epä­on­nis­tu­mi­seen hänen kiel­täy­tyes­sään nou­dat­ta­mas­ta mitään tämän laji­tyy­pin sovin­nai­suuk­sia ja kart­taes­saan sar­ja­mur­haa­jan roman­ti­soi­mis­pe­rin­net­tä, jos­sa täs­tä raken­ne­taan jon­kin­lai­nen uus­goot­ti­lai­nen anti­san­ka­ri. #

Rudolf Götzin esit­tä­mä, Wer­ner Knie­sekiin perus­tu­va sosio­paat­ti­hah­mo onnis­tuu luo­maan pelot­ta­van aidon­tun­tui­sen muo­to­ku­van sar­ja­mur­haa­jas­ta, jopa parem­min kuin Mic­hael Roo­kerin Hen­ry (joka perus­tuu ame­rik­ka­lai­sen sar­ja­mur­haa­jan, Hen­ry Lee Lucasin elä­mään). Ja jos muo­to­ku­va on meis­tä epä­miel­lyt­tä­vä ja Angst sen takia vai­kea niel­lä, se ker­too vain elo­ku­van vai­kut­ta­vuu­des­ta ja oma­pe­räi­ses­tä raken­tees­ta. #

Ste­ven Jay Sch­nei­der: “The Anti-Han­ni­bal Han­ni­bal” (Cent­ral Euro­pe Review, Volu­me 2 Issue 22, 5 June 2000 via Zbig Vision; suo­men­nos ja lin­ki­tyk­set omia­ni) #

Sch­nei­derin mukaan mur­haa­jaa siis näyt­te­lee Götz, mut­ta Sch­nei­de­rin arvos­te­lus­ta sitaat­te­ja esit­te­le­vän Zbig Visionin sivun kuvi­tuk­sen (minä vihaan suo­men kiel­tä) alla lukee “Erwin Leder as a serial kil­ler Wer­ner Knie­sek”, joten ota täs­tä­kin nyt sit­ten sel­vää. Angstin IMDb-sivul­la­kaan ei ker­ro­ta kuka näyt­te­lee ketä­kin. #