Ihmet­te­len täs­sä, että eikö tosi­aan­kaan ole vie­lä teh­ty autent­ti­ses­ti minä-näkö­kul­maa esit­tä­viä elo­ku­via. On kyl­lä ole­mas­sa koko jouk­ko sel­lai­sia, jois­sa sii­hen minä-näkö­kul­maan on ympät­ty kame­ra, ikään kuin elo­ku­van­te­ki­jän näkö­kul­mas­ta maa­il­maa ei voi­si kat­sel­la muu­toin kuin kame­ran sil­mäl­lä. Mut­ta en minä sel­lais­ta halua, vaan sitä puh­das­ta minä-näkö­kul­maa jota pelit­kin ovat tar­jon­neet jo vuo­si­kau­det. #

Esi­mer­kik­si Gor­do­nin ede­sot­ta­muk­sia on minus­ta var­sin viih­dyt­tä­vää kat­sel­la. Tun­ne­leis­sa suih­ki­mi­nen­kin on kuin mat­kus­tai­si vir­tu­aa­li­sel­la vuo­ris­to­ra­dal­la. #

Onko sel­lais­ta ken­ties elo­ku­va­maa­il­mas­sa jo kokeil­tu, eikä tulos ole tyy­dyt­tä­nyt kame­ra­fe­ti­sis­ti­siä ohjaa­jia, vai eikö tätä tosi­aan­kaan ole vie­lä tul­tu aja­tel­leek­si? #

Voi­si ehkä äkki­sel­tään kuvi­tel­la, että tämä vaa­ti­muk­se­ni edel­lyt­tää ohjaus­työl­tä lii­al­lis­ta rea­lis­mia; onhan ihmis­sil­mä ihmi­sel­le kame­raa lähei­sem­pi näkö­lai­te. Asia on kui­ten­kin tie­tys­sä mie­les­sä juu­ri päin­vas­toin. #

Esi­mer­kik­si juok­si­jan muka­naan kan­ta­mal­la kame­ral­la kuvat­tu juok­se­mi­nen­han näyt­tää ihan vam­mai­sel­ta: val­ko­kan­gas tai tele­vi­sio­ruu­tu pysyy pai­kal­laan, ja kuvan näky­mä pomp­pii mie­li­puo­li­ses­ti ylös, alas ja sivuil­le. Sen sijaan näkö­ais­ti siloit­te­lee sil­män kan­ta­jan näky­män hyvin­kin sie­det­tä­väk­si --- mie­ti­pä vain, olet­ko kos­kaan saa­nut pahoin­voin­tia juos­tes­sa­si. (Kes­tä­vyy­den kes­ken lop­pu­mi­ses­ta joh­tu­vaa pahoin­voin­tia ei täs­sä ote­ta lukuun.) Juok­se­mi­sen voi­si siis esit­tää val­ko­kan­kaal­la hyvin­kin peh­meäs­ti, eikä sil­ti oli­si kyse rea­lis­mis­sa jous­ta­mi­ses­ta. #

Ihmis­sil­män psy­ko­lo­gia siis tuki­si täs­sä tyy­li­la­jis­sa ohjaa­jan työ­tä, kos­ka molem­pien pyr­ki­mys on sama: esit­tää maa­il­ma ihmis­mie­len käsi­tet­tä­vä­nä jat­ku­mo­na (David Lync­hia ei täs­sä ote­ta lukuun). Eikä täl­lais­ta elo­ku­vaa aina­kaan pil­kat­tai­si sen kuvaa­mi­ses­sa (muka) käy­te­tyn kame­ran epä­rea­lis­ti­suu­des­ta. #

Sil­mä­nä­kö­kul­mas­sa pitäy­ty­mi­nen ei siis vaa­di sen suu­rem­paa rea­lis­mia. Sil­mää kan­ta­va hah­mo voi minun puo­les­ta­ni elää vaik­ka lähi­tu­le­vai­suu­den labo­ra­to­rios­sa ja kan­taa nis­kas­saan H.E.V.-pukua. #