Psykopatia
#18433. Maanantai, 16. toukokuuta 2011 klo 10.29.32, kirjoittanut Jani. 2
Helinä Häkkänen-Nyholmin toimittama Psykopatia on paras tähän mennessä lukemani kirja psykopatiasta. Se on paikoin vähän raskassoutuista tilastotiedeluetteloa, ja osa sen artikkeleista on kirjoitettu järkyttävillä kielivirheillä höystäen, mutta kokonaisuutena teos antaa kattavamman ja tarkemman kuvan psykopaatista ihmistyyppinä kuin vaikkapa Haren Ilman omaatuntoa. Jälkimmäinen tosin oli sekin ihan hyödyllinen pohjatiedon hankkimisessa. #
Sen sijaan Aud Dalseggin ja Inger Weschen Vapaaksi psykopaatin otteesta oli ihan paska, sen lopetin jo alkumetreillä. Siinä annettujen tapauskertomusten perusteella vaikutti siltä kuin kirja olisi käsitellyt ihan tavanomaista kusipäistä käyttäytymistä, vaikka myöhemmin Haren ja muiden alan auktoriteettien määrittelyihin vedottiinkin. Kirjoittajat tosin puhuvatkin takakannessa psykopaattisia piirteitä kantavista ihmisistä, mutta jos ei kyse kerta ole psykopaateista, kirjan nimi on pelkkä härski markkinointikikka. #
Mieleeni lukemani perusteella piirtynyt kuva psykopatiasta on vahvasti sellainen, että minusta sen pitäisi olla syyntakeisuutta alentava tekijä. Psykopaatti on ilmiselvästi persoonallisuushäiriönsä rikollisuudelle altistama. Oppimiskyvyttömyys ja muutoksenhalun puuttuminen tarkoittavat lisäksi sitä, että rankaiseminen tehoaa psykopaatteihin vielä muitakin rikoksentekijöitä huonommin. Pelotevaikutuskin on pelkoon kyvyttömälle olematon. #
Sen sijaan psykopaattien jos kenen hoitomahdollisuuksien tutkimiseen pitäisi uhrata resursseja. Tähän mennessä tiedetään se, että tavanomaisista hoitokeinoista useimmat eivät tehoa, ja jotkin voivat olla jopa yhteiskunnan kannalta haitallisia, kun psykopaatti ryhtyykin hyödyntämään hoidossa oppimaansa rikollisessa toiminnassaan. Pitäisi selvittää pitävästi se, onko mikään psykopaatin hoito todella yhteiskuntaa hyödyttävää, ja jos sellaista löydetään, rankaisemisen sijaan tulisi keskittyä siihen. #
Toki psykopaatti silti kannattaa pitää kaltereiden takana mahdollisimman pitkään, koska siten voidaan paremmin valvoa hoidon toteutumista, ja rikollisen psykopaatin pitäminen yhteiskunnan ulkopuolella todennäköisesti hyödyttää jo sinänsä yhteiskuntaa. Mutta rankaisemiseen sillä ei siis hyödytä tähdätä. Kyse on ikään kuin ihmiseläimistä, joilla on ihmisen kyky tehdä pahaa, mutta korkeintaan kissan kyky oppia hyväksyttävää käyttäytymistä ihmisiltä. #