Who killed JFK?
#2331. Maanantai, 31. heinäkuuta 2006 klo 17.21.29, kirjoittanut Jani. 6
Vaikka en amerikkalaisessa kulttuurissa mitään muuta niin paljon vihaakaan kuin isänmaallisuuden ja sen tunnusten hehkuttamista elokuvissa (kuten USA:n lippuja Hämähäkkimiehessä), niin en edes minä voi Oliver Stonen JFK:ssäJFK-elokuvan suomenkielisen nimen perään lisätään yleensä vielä alaotsikko “avoin tapaus”. olevien, ikonisten kuvien tuottamalle liikutukselle mitään. Zapruderin filminKannattaa muuten ehdottomasti katsoa tietokoneella vakautettu versio Zapruderin filmistä (6,5 Mt:n QuickTime-muotoinen video), jollei sitä joku vielä tähän päivään mennessä ole nähnyt. näkeminen nostaa joka kerta niskakarvat pystyyn. Kun elokuvan Jim Garrison (Kevin Costner) kuulee alaiseltaan, että presidenttiä on juuri ammuttu, ja kuva leikkaa seinäkellon sekuntiviisariin, tunnen kuinka pala nousee kurkkuun. Ja kun John Kennedy nuorempi tervehtii isänsä arkkua, ei sitä palaa enää mitenkään pysty pitelemään. #
Jos minä sitten taas toisaalta jostain periamerikkalaisesta ilmiöstä pidän, niin se on vainoharhainen suhtautuminen valtaapitäviä kohtaan. En siis tarkoita mitään suomalaista, lievää epäluuloisuutta (via Skrubu), vaan tosiaankin sairaalloista lähentelevää paranoiaa. Tämän ajattelun kulttuurillinen ilmentymä on kaikkien näkyvien tapahtumien taustalla naruja vetelevä, salainen kabinetti, jonka idean Salaiset kansiot teki hyvin tunnetuksi - joskin Salaiset kansiot häviää JFK:lle auttamattomasti tämän ajatuksen äärimmilleen viemisessä. #
“David Ferrie: Oh man, why don’t you fuckin’ stop it? Shit, this is too fuckin’ big for you, you know that? Who did the president, who killed Kennedy, fuck man! It’s a mystery! It’s a mystery wrapped in a riddle inside an enigma! The fuckin’ shooters don’t even know! Don’t you get it?”
“Memorable Quotes from JFK”
IMDb #
Mutta vaikka näiden vainoharhaisuuteen perustuvien amerikkalaisten kulttuurituotteiden ystävä olenkin, en minä silti ole mikään salaliittokaheli. Nämä teoriat kiehtovat minua samasta syystä kuin fundamentalistiset uskonnotkin: tällaiset rakennelmat käyttävät tehokkaasti hyväkseen ihmismielen vajavuuksia. Joka kerta kun katson JFK:tä, Stone onnistuu intensiivisellä dialogilla, päällekkäisillä leikkauksilla ja katsojan omat ajatukset alleen hukuttavalla yksityiskohtien vyöryllä aikaansaamaan toimivan illuusion. Koko emotionaalinen puoleni on näiden silmänkääntötemppujen jäljiltä lopulta täysin nujerrettu niin, että päähäni voidaan syöttää melkeinpä mikä tahansa perimmäinen emävale, johon verrattuna kaikki nuo sitä tukeviksi väritetyt ja vääristellyt yksityiskohdatStonen JFK:ssä ottamia taiteellisia vapauksia on analysoitu ansiokkaasti “The Assassination Goes Hollywood!” -sivulla. ovat pelkkiä hauraita murusia. #
Poikkean tässä vaiheessa hetkeksi tietokoneohjelmien maailmaan voidakseni esittää tälle ilmiölle mielenkiintoisen vertauksen. #
Ohjelmistomaailmassa ehkäpä pahamaineisimmat ohjelmistovirheet tunnetaan puskurin ylivuotovirheinä. Lyhykäisesti ja yksinkertaistaen niissä on kyse siitä, että ohjelmalle annettu syöte - siis esimerkiksi johonkin kenttään näppäimistöllä näpytelty merkkijono - ylittää pituudeltaan sille ohjelmassa varatun tilan. #
Tällaisia ohjelmistovirheitä hyväksikäyttäen nokkelan hakkerin on mahdollista saada järjestelmä - siis tietokone - suorittamaan sellaisia tehtäviä, joiden suorittamisen se normaalisti toimiessaan pystyy kieltämään turvallisuussyistä. Käyttäjä voi siis periaatteessa syöttää tietokoneeseen mielivaltaisesti valitsemansa ohjelman, jonka tarkoitusperät voivat tekijästään riippuen olla hyvinkin haitallisia järjestelmän muiden käyttäjien kannalta; esimerkkinä mainittakoon vaikkapa vakoiluohjelmat, jotka vaanivat piiloutuneina tietokoneen muistiin, ja kirjaavat salaa ylös kaikki tietokoneella käsiteltävät luottokorttinumerot. #
Jos nyt palataan salaliittoteorioihin ja ihmismieliin, hahmottelemani rinnastus lieneekin käynyt jo ilmeiseksi: salaliittoteoreetikko pystyy loputtoman tuntuisella yksityiskohtien vyörytyksellään hukuttamaan vajavaisen ihmismielen surkeine, seitsenpaikkaisine lyhytmuisteineen kokonaan alleen. Tämän seurauksena ihmisen normaali kyky vastustaa sisääntulevaa tietoa tarttumalla sen ristiriitaisuuksiin (joko sisäisiin, tai ihmismielessä ennalta olevien kanssa vallitseviin) romahtaa. Näin teorian lähettäjä voi vapaasti salakuljettaa vastaanottajan päähän yksityiskohtiensa taustalla olevia, niitä huomattavasti suurempia ajatusrakennelmia, joiden upottaminen sellaisinaan vastaanottajan mieleen ei sen ollessa normaalitilassa onnistuisi. #
Tässä ei siis ole kyse aivopesusta, vaan tavallaan ehkä siihenkin osana kuuluvasta osatekniikasta, eräänlaisesta vastaanottamiseen pakottavasta lähetystekniikasta. #
Lieneeköhän muuten JFK Donald Sutherlandin viimeisin hyvä elokuva, jollaisen perään Atso kyseli? #
1.8. 12:48 Korjasin kirjoitusvirheen (Salaiset kansioit → Salaiset kansiot) ja lisäsin vääristelyjä listaavan linkin sisältävän alaviitteen.
5.10.2007 19:48 Nykyaikaistin tyyliä ja tekniikoita. #