Aamul­la oli pari­ta­paa­mi­nen. Paria­ni jäns­kät­ti jos­tain syys­tä etu­kä­teen mitä minä ajat­te­len hänen (minua kos­ke­vis­ta) näke­myk­sis­tään. Siis ikään kuin hänel­lä oli­si taka­tas­kus­sa joi­tain hir­vei­tä salai­suuk­sia sii­tä, mitä minus­ta ajat­te­lee, vaik­kei ole. #

Ehkä se on se, että kenen tahan­sa käsi­tys minus­ta, jos rea­lis­ti­nen, tun­tuu tuos­ta kenes­tä-tahan­sa hir­veäl­tä, jos tämä kuka-tahan­sa on suht’ nor­maa­li ihmi­nen. Sel­lai­ses­ta voi­si louk­kaan­tua, jos asian­omai­sen oma käsi­tys itses­tään onkin epä­rea­lis­ti­nen. Minä kui­ten­kin tie­dän mil­lai­nen… kum­ma­jai­nen? hir­viö? olen, ja olen ihan sinut sen kans­sa, eikä minul­la näin ollen ole syy­tä louk­kaan­tua, jos kuu­len­kin sitä kuvail­ta­van jon­kun toi­sen suul­la. I yam what I yam and tha’s all what I yam. #

Kym­pin ryh­mäs­sä pelat­tiin Piir­rä ja Arvaa­ta. Oli ihan haus­ka peli. Ei aivan Aliak­sen veroi­nen minul­le, mut­ta vähän saman­kal­tais­ta kivaa. Tosin iso osa sen vie­hä­tyk­ses­tä tuli sii­tä, että piir­tä­mi­sen ohel­la tai sijas­ta mei­dän muun­nel­mas­sam­me sai käyt­tää pan­to­mii­mia. #

Ruo­ka­na oli kanaa, taas sama jut­tu kuin vii­me vii­kol­la: söin eilen koto­na broi­le­rin koi­pia, ja jätin vie­lä täk­si päi­väk­si yhden. Jäl­ki­ruo­ka­na oli man­go… -vanu­kas­ta? Oli ihan hyvää. Kana kans. #

Rupa­tel­tiin taas elo­ku­vis­ta. Nos­tin esiin Night of the Living Dea­din. Ker­roin myös eilen vii­mein­kin lop­puun saa­mas­ta­ni The Descen­tis­tä. Sii­nä­pä pit­käs­tä aikaa oikein tosi huo­no elo­ku­va, hrrrrh. #

Tapa­sin toi­min­ta­te­ra­peu­tin. Arvioin epä­on­nis­tu­nee­ni kes­kus­te­lun­li­sää­mis­teh­tä­väs­sä, mut­ta onnis­tu­nee­ni minua kiin­nos­ta­vien aihei­den puhee­nai­heik­siot­ta­mi­sis­sa, joten se otet­tiin nyt uudek­si teh­tä­väk­si: etsiä ja ottaa nii­tä lisää esil­le. Koin taas itse­sää­li­koh­tauk­sen, ja tt antoi sen ins­pi­roi­ma­na lisä­teh­tä­väk­si itse­ni kan­nus­ta­mi­sen. Näi­den har­joi­tus­ten prag­maat­ti­suus on minus­ta vie­hät­tä­vää vaih­te­lua psy­ko­lo­gin kans­sa teh­ty­jen har­joi­tus­ten int­ros­pek­tii­vi­sa­na­lyyt­ti­syy­des­tä. #

Pala­pe­li­kin ete­ni. #

Olin saa­nut puhe­lun Kes­se­lil­tä, joten käve­lin junal­ta sin­ne ja lunas­tin huol­los­sa olleen pyö­rä­ni. Jei! Käve­ly alkoi jo tym­piä. Tosin nyt, kii­tos aurin­gon­mul­ke­ron, alkaa los­ka­pas­kan auraa­mi­nen, enkä täl­lä suin­kaan tar­koi­ta sitä, että­kö se los­ka­pas­ka aurat­tai­siin kun­nan toi­mes­ta, vaan, että minä ja muut pyö­räi­li­jät saam­me aura­ta sitä pyö­ril­läm­me. Sil­loin kun emme luis­te­le los­kas­ta jää­ty­neil­lä uril­la. #

Tämä Jonas Kop­pin Resi­dent Advi­sor -set­ti on kyl­lä pirun hyvä, mut­ta tämä nyt ei kyl­lä enää lii­ty tähän miten­kään, kofeii­nin vii­mei­set rip­peet vain naput­te­li­vat sor­mil­la­ni ja johon­kin piti osua. #