…alkoi­kin vas­ta lou­naas­ta, kun aamu­päi­väk­si aiot­tua ohjel­maa ei oltu vie­lä saa­tu jär­kät­tyä. #

Ilta­päi­väl­lä lei­kit­tiin työ­haas­tat­te­lua, min­kä tar­koi­tuk­se­na oli har­joi­tut­taa omis­ta vah­vuuk­sis­ta ker­to­mis­ta. Onnis­tuin aika hyvin omis­sa tar­koi­tus­pe­ris­sä­ni, eli sii­nä mie­lee­ni juo­lah­te­le­vien asioi­den sano­mi­ses­sa. Osin se tosin oli har­jo­tuk­sen pakot­ta­maa­kin, mut­tei pel­käs­tään. #

Aamu­päi­vä oli siis vie­lä sitä itse­näis­tä työs­ken­te­lyä. Kos­ka vie­lä ei ole kovin pal­jon val­miuk­sia var­si­nai­seen työn­ha­kuun, se oli käy­tän­nös­sä netis­sä sur­faa­mis­ta aiheen tii­moil­ta. Kävin ensin Pris­mas­sa, ja menin sit­ten tun­tia ennen lou­na­sai­kaa Avi­reen haa­hui­le­maan. Atk-luok­ka oli lukos­sa, joten jou­duin pyy­tä­mään sen avaa­mi­seen rat­kai­sua vah­ti­mes­ta­ril­ta. Kes­kus­te­lu++. #

Eilis­ten sur­fai­lu­jen jäl­keen olin aika masen­tu­nut. Työ­voi­ma­toi­mis­ton ilmoi­tuk­sia sela­tes­sa tun­tui, että olen aset­ta­nut itse­ni taas ihan lii­an ison ura­kan eteen, eikä täs­tä tule mitään. Tänään etsis­ke­lin sit­ten paik­ko­ja ihan yri­tys­ten omien sivu­jen kaut­ta, ja se näyt­ti jo pal­jon toi­voa-anta­vam­mal­ta.  #

Haas­te­lin vähän kurs­si­ka­ve­rei­den­kin kans­sa, oma-aloit­tei­ses­ti ja kes­kus­te­lu­teh­tä­vää sil­mäl­lä­pi­täen. Sar­jas­sam­me oli­si ilman muu­ta jää­nyt teke­mät­tä, jos ei teh­tä­vää oli­si. Kes­kus­te­lu++. #

Ilta­päi­vän oppiai­ne oli atk. Opet­ta­ja kysyi kun­kin taus­tat ja ansio­luet­te­lo­ti­lan­teen, ja sit­ten tutus­tut­tiin yhtei­sel­tä tal­tiol­ta löy­ty­viin CV:nluomisohjeisiin. Alkoi pik­kui­sen ahdis­taa, kun mie­tin, että mah­taa­ko minul­la olla työ­to­dis­tuk­sia enää mis­sään tal­les­sa. #

Kotiin tul­tua­ni kai­voin sit­ten todis­tus­kan­sio­ni esiin, ja siel­lä­hän ne kaik­ki oli­vat siis­tis­ti kir­je­kuo­res­sa, met­sä­nis­tu­tuk­sia ja armei­jan pal­ve­lus­to­dis­tuk­sia myö­ten. Huo­men­na nii­den poh­jal­ta on hyvä läh­teä luo­maan ansio­luet­te­loa ja ehkä hake­mus­hah­mo­tel­mia­kin. #

Huo­mi­saa­mu­na on myös ensim­mäi­nen tapaa­mi­nen oman ohjaa­jan kans­sa. Sii­tä­kin pitäi­si saa­da vähän eväi­tä näi­hin haku­hom­miin. Met­säs­tin ohjaa­jaa­ni käsii­ni jo tänään, ilmoit­taak­se­ni että myö­häs­tyn (junien takia) sen vii­si minuut­tia. Sii­tä­kin kes­kus­te­lu++. #

Herä­sin kuu­den jäl­keen omia aiko­ja­ni, eli seis­kal­ta nuk­ku­maan­me­no tep­si: kel­lo oli­si herät­tä­nyt puo­lel­ta.  #

Läh­din puol­ta tun­tia myö­häi­sem­mäl­lä junal­la. Pää­tin, että saa­vat luvan sie­tää vii­den minuu­tin joka-aamui­sen myö­häs­ty­mi­sen, sil­lä vaih­toeh­to­na minul­la on men­nä sil­lä puol­ta tun­tia aikai­sem­mal­la ja pal­loil­la sit­ten peril­lä tyh­jän pant­ti­na se puo­li tun­tia. Voin­pa­han käyt­tää sen­kin ajan hyö­dyl­li­sem­min, nuk­ku­mi­seen. #

Aamul­la teh­tiin SWOT-ana­lyy­sia. #

Ruo­ka­tun­nil­la kävin tie­to­ko­ne­luo­kas­sa, eikä sin­ne saa­ma­ni sala­sa­na kel­van­nut. Ensi vii­kol­la on ATK:ta, jos­pa sit­ten vih­doin ja vii­mein sai­si toi­mi­van sala­sa­nan. #

Ilta­päi­väl­lä käy­tiin työ­so­pi­mus läpi. Esi­tin nok­ke­lan kysy­myk­sen teki­jä­noi­keuk­sis­ta. #

Jut­te­lin taas vähän ohjel­man ulko­puo­lel­la­kin, enem­män kuin aiem­pi­na päi­vi­nä. #

Mitä, vas­ta kol­mas päi­vä? Tun­tuu pal­jon enem­mäl­tä. Mut­ta niin­hän se aina alus­sa, sit­ten sitä ruti­noi­tuu ja <kurreäänellä>aika alkaa kulua nopeam­min ja nopeammin</kurreäänellä>. #

Väsyt­ti vie­lä tänä­kin aamu­na, mut­tei lähes­kään yhtä kuo­let­ta­vas­ti kuin eilen. Nuk­ku­maan­me­no pitää näkö­jään todel­la­kin sää­tää tuon­ne seit­se­män jäl­keen, jot­ta sel­viän hen­gis­sä. #

Olin Masd­fasd­fasdf­kar­ta­nos­sa junal­ta läh­ties­sä­ni niin aja­tuk­sis­sa­ni, että toik­ka­roin ties min­ne har­haan, ja jou­duin käyt­tä­mään navi­gaat­to­ria löy­tääk­se­ni takai­sin polul­le. #

Oli fysio­te­ra­peut­tiin tutus­tu­mi­nen ja sit­ten iskey­dyt­tiin kun­to­sa­lil­le. Kos­ka enin osa poru­kas­ta ei ollut minun­lai­sia­ni kon­ka­rei­ta, käy­tiin muu­ta­mia lait­tei­ta läpi ajan kans­sa ope­tel­len käyt­tä­mään nii­tä fysio­te­ra­peu­tin näkö­kul­mas­ta hyö­dyl­li­sel­lä taval­la. Se oli ihan mie­len­kiin­tois­ta, kun se näkö­kul­ma oli tie­tys­ti ihan eri­lai­nen kuin mis­tä itse näi­tä yleen­sä kat­se­len, eli sel­lais­ta tark­kaa ja rau­hal­lis­ta lii­ket­tä vaa­ti­mat­to­mil­la vas­tuk­sil­la. Vis­siin nii­tä niin­sa­not­tu­ja syviä lihak­sia hyö­dyn­täen. #

Siel­lä oli myös joil­tain osin parem­mat lait­teet kuin mei­dän salil­la. Niis­sä oli esi­mer­kik­si pai­ne­vas­tuk­set, joi­den sää­te­ly oli käte­vää ja tark­kaa nap­pu­loin­tia toi­sin kuin levy­pa­koil­la sää­te­ly, joka on tuo­hon ver­rat­tu­na vähän työ­läs­tä ja hyvin suur­piir­teis­tä. Eten­kin se mikä­se­ny­ton­ja­la­no­jen­nus­ko­ne oli aivan mai­nio. Sii­nä oli samas­sa lait­tees­sa ojen­nus ja kou­kis­tus (kyt­ki­mel­lä sää­del­tiin pai­ne­vas­tuk­sen suun­taa), molem­mil­le jaloil­le oma eril­li­nen vas­tus, ja pal­jon miel­lyt­tä­väm­pi peh­mus­tus kuin täkä­läi­ses­sä. #

Irto­pai­no­va­li­koi­ma oli kui­ten­kin tosi­aan­kin aika keh­no, eikä siel­lä sit­ten oikein pys­ty­nyt kun­non jal­kaoh­jel­maa teke­mään, niin kuin olin vähän aiko­nut. #

Luu­lin, että minul­la on tänään lää­kä­riai­ka, mut­ta satuin kuu­le­maan jon­kun muun ajas­ta, joka oli­si ollut pääl­le­käin oma­ni kans­sa, joten tar­kis­tin pape­ris­ta, ja siel­lä luki­kin että per­jan­tai. Olen mel­ko var­ma, että oli puhe kes­ki­vii­kos­ta sil­loin kun pape­rei­ta jael­tiin. Onnek­si huo­ma­sin ajois­sa, etten ollut taas vää­räs­sä pai­kas­sa vää­rään aikaan. #

Jut­te­lin ehkä vähän enem­män kuin eilen, fysio­te­ra­peu­tin kans­sa ja joit­ten­kin ryh­mä­läis­ten­kin. Ai niin ja kävin sitä tie­to­ko­ne­tun­nus­ta kysy­mäs­sä siel­tä hoi­ta­jien kopis­ta, mut­tei siel­lä sitä tiet­ty. Mut­ta kysyin sitä sit­ten toi­sel­ta ryh­män­ve­tä­jäl­tä, ja se arve­li muis­ta­van­sa sen (ilmei­ses­ti nii­tä ei ole­kaan käyt­tä­jä­koh­tai­sia). Täy­tyy kokeil­la sitä huo­men­na. #

Voi kris­tus että aamul­la junas­sa väsyt­ti. Ei ole väsyt­tä­nyt niin pahas­ti sit­ten armei­jan, tun­tui että kuo­len sin­ne junaan. Aamun ryh­mä­töis­sä­kin olin vie­lä aivan koo­mas­sa, mut­ta onnek­si muut pien­ryh­mä­läi­set oli­vat pal­jon skar­pim­pi­na ja hoi­ti­vat aivo­rii­hi­puo­len, minä kes­ki­tyin kir­jaa­maan ylös mui­den luo­muk­sia. Tun­tui kyl­lä sit­ten vie­lä nii­tä pui­des­sa­kin sil­tä kuin kou­lu­pai­na­jai­sis­sa­ni, kun tajuan etten jak­sa enkä pys­ty mihin­kään, ja päi­vä on vas­ta alka­nut ja sitä on vie­lä tun­ti­tol­kul­la jäl­jel­lä. Pak­ko men­nä tänään nuk­ku­maan seit­se­män jäl­keen, jos vaik­ka sit­ten oli­si huo­mi­saa­mu­na vähän hel­pom­paa. #

Sen ver­ran sain kui­ten­kin päi­vän aika­na suu­ta­ni avat­tua, että kir­jaan tämän kes­kus­te­lui­hin. En kyl­lä­kään jutel­lut juu­ri mitään ohjel­man ulko­puo­lis­ta, mut­ta kui­ten­kin hie­man enem­män kuin pel­kät vält­tä­mät­tö­myy­det. Kysyin mm. ohjaa­jal­ta, että mis­tä saan tie­to­ko­ne­tun­nuk­set. Pit­kil­lä tauoil­la mei­naa tul­la aika pit­käk­si, pitäi­si olla läp­pä­ri. Tie­to­ko­ne­luo­kas­sa on konei­ta (sik­si kysyin nii­tä tun­nuk­sia), mut­ta siel­lä oli aina­kin vie­lä eilen tur­han kuu­ma, ja kir­jas­tos­sa vie­lä­kin kuu­mem­paa. #

Ruo­ka­na oli riis­ta­kä­ris­tys­tä. Teo­rias­sa siis aivan herk­ku­ruo­kaa, mut­ta se oli kyl­lä yllät­tä­vän mau­ton­ta. #

Huo­men­na oli­si ohjel­mas­sa mm. kun­to­sa­li. Irto­pai­no­ja siel­lä ei kai juu­ri­kaan ollut, joten näh­tä­väk­si jää saa­ko kun­non ree­niä teh­tyä, mut­ta mie­len­kiin­tois­ta sil­ti kokeil­la toi­sen­lais­ta salia. #