Niin kau­as kuin yötä riit­tää koos­tuu pää­mää­rät­tö­mäs­tä ja monil­ta osin epä­us­kot­ta­vas­ta juo­nes­ta, jon­ka Louis-Fer­di­nand Céli­ne on kyhän­nyt kasaan voi­dak­seen sen puit­teis­sa saar­na­ta ihmi­syyt­tä kos­ke­via, kyy­ni­siä näke­myk­si­ään, jot­ka oma­na aika­naan oli­vat ehkä radi­kaa­lin­kin pes­si­mis­ti­siä, mut­ta jot­ka useim­mis­ta lie­ne­vät jo nykyi­sin lähin­nä arki­päi­väi­sen tyl­siä, niin kuin minus­ta. Täs­tä huo­li­mat­ta­kin kir­jan paras ansio lie­nee sii­nä, miten hyvin se on kes­tä­nyt aikaa juu­ri sen ansios­ta, että oli oma­na aika­naan tyy­lil­li­ses­ti aikaan­sa edel­lä. #