Sain sit­ten fluns­san­kin sel­kä­ki­vun kau­pan­te­ki­jäi­si­nä. No, onnek­si sel­kä oli jo eilen sel­väs­ti sun­nun­tai­ta parem­pi ja tänään eilis­tä­kin parem­pi. Salioh­jel­ma­kin sovel­tui (eilis­tä lukuu­not­ta­mat­ta) sen paran­te­luun oikein hyvin, kun tänään oli käsi­päi­vä ja huo­men­na hui­li­päi­vä. Jos tors­tai­hin men­nes­sä toke­nen täy­sin, voin teh­dä maa­nan­tai­na väliin jää­neet vat­sat yli­huo­men­na. #

Han­kin vii­me tors­tai­na Lep­pä­vaa­ras­sa olles­sa­ni vih­doin ja vii­mein Hel­Met-kor­tin. Nap­pa­sin sil­lä sit­ten saman tien dee­vyk­kä­hyl­lys­tä Salais­ten kan­sioi­den ensim­mäi­sen tuo­tan­to­kausi­bok­sin mukaa­ni. Olen jo jon­kin aikaa suun­ni­tel­lut sar­jan uudel­leen­kat­se­lua, sil­lä edel­li­sel­lä ker­ral­la, kun sen näin, kyse oli 1990-luvun ensie­si­tyk­sis­tä. #

Eihän Salai­set kan­siot vie­lä mikään iki­van­ha sar­ja ole, mut­ta ensim­mäis­ten jak­so­jen perus­teel­la se on mie­les­tä­ni kes­tä­nyt aikaa mel­ko hyvin. Tek­no­lo­gia, joka yleen­sä pal­jas­taa teok­sen luo­mis­het­ken hyvin nolos­ti, vas­taa kuta­kuin­kin nykyis­tä. Alku­pään jak­sois­sa agent­ti­pa­ril­la ei vie­lä ole kän­ny­köi­tä, mut­ta muis­taak­se­ni nekin tule­vat kuvaan hie­man myö­hem­min. Tie­to­ko­neet pii­pit­tä­vät ärsyt­tä­vän teen­näi­ses­ti niin kuin nykyi­sis­sä­kin sar­jois­sa, mut­ta mitään CSI:n tasois­ta feik­ki­pas­kaa ei sen­tään ole. #

Ehkä sel­kein ero nyky-tv:hen ver­rat­tu­na on sar­jan tem­pos­sa, joka on sel­keäs­ti 1980-luvun ja 2000-luvun sar­jo­jen välil­tä: hiu­kan hitaam­paa kuin nykyi­set, hiu­kan nopeam­paa kuin enti­set. Pois­pu­ris­tet­ta­vaa ilmaa jak­sois­ta löy­tyy siis kyl­lä, mut­tei niin pal­jon, että se isom­min kat­se­lua häi­rit­si­si. #

Har­mi vain, että kau­den pää­tös­jak­son koh­dal­ta DVD oli rik­ki. Sar­jan cliff­han­ge­rit­han oli­vat usein täyt­tä timant­tia. Jos­kin muis­tan kyl­lä jo var­hai­sil­ta Inter­net-ajoil­ta sen­kin, kun luin Autumn Tys­kon “Biogenesis”-arvostelusta iäni­kui­sis­ta “IS MOULDER DED?” -kysy­myk­sis­tä. #