Aamul­la väsyt­ti enkä oikein jak­sa­nut osal­lis­tua. Pake­nin pala­pe­lin pariin. #

Kym­pin ryh­mä oli ren­tou­tus­ryh­mä, teh­tiin hen­gi­tys­har­joi­tuk­sia. Puhu­vat pal­lea­hen­gi­tyk­ses­tä, mut­ta kun minä olen aina hen­git­tä­nyt nime­no­maan keuh­ko­jen ala- enkä ylä­osal­la niin kuin ilmei­ses­ti monet, olen luul­lut, että idea­na on saa­da koko keuh­kot käyt­töön, ja sik­si hen­git­te­lin vai­val­loi­ses­ti pal­lean lisäk­si rin­ta­ke­häl­lä. Sit­ten vas­ta kun sanoin sii­tä har­joi­tuk­sen jäl­keen, sain kuul­la, että pitää hen­git­tää vain sil­lä alao­sal­la, eli juu­ri niin kuin minä teen luon­to­ja­ni­kin. #

En minä sil­ti täy­del­li­ses­ti hen­gi­tä, se unoh­tuu eli lak­kaa aina koko­naan, kun pitää teh­dä jotain muu­ta (esim. kuun­nel­la). #

Ruo­ka­na oli loh­ta ja pot­tu­muusia. Oli oikein hyvää, pot­tu­muusi var­sin­kin oli tosi hyvää. Jälk­kä­ri oli Marian­ne-rah­kaa. Mais­tui ihan Marian­nel­ta, en tyk­kää. #

Ilta­päi­vä­kah­vil­la jak­soin jo osal­lis­tua vähä­sen. Sain sel­vil­le sen sana­pe­lin nimen: Sana­ma­nia. Aiem­min tätä on kuu­lem­ma myy­ty nimel­lä A:sta Ö:hön. #