Aamu­pa­lal­la mai­nit­sin sii­tä, kuin­ka alku­vii­kos­ta yri­tin tih­rus­taa viik­ko-ohjel­mas­ta tämän­päi­väis­tä ryh­mää, joka oli sana ja kuva -ryh­mä. Luin sen “San­na ja koi­ra” -ryh­mäk­si ja ajat­te­lin, että no sepä kuu­los­taa muka­val­ta. (Osas­ton lää­kä­rin nimi on San­na.) #

Sanan ja kuvan vetä­jä oli pois­sa, joten ryh­mä typis­tyi pel­kän sanan ryh­mäk­si. Sii­nä jokai­sen piti vuo­rol­laan vas­ta­ta kysy­myk­seen, jon­ka edel­li­nen luki kes­kus­te­lu­na­vaus­kor­tis­ta. Aiheet oli­vat ihan mie­len­kiin­toi­sia, kun­nol­la kär­jis­tet­ty­jä hypo­teet­ti­sia tilan­tei­ta tyy­liin “jos sai­sit vali­ta rein­kar­naa­tio­si, mik­si eläi­mek­si haluai­sit syn­tyä”. (Vas­ta­sin muu­ra­hai­nen.) #

Ete­nin Pyt­ha­go­ra­sis­sa kun­nes tör­mä­sin vai­ke­aan, ja lope­tin. #

Ruo­ka­na oli pyt­ti­pan­nua ja pais­tet­tua munaa. Oli ihan kel­vol­lis­ta, vaik­ka se ruo­ka­la­ruois­sa käy­tet­ty mak­ka­ra on kyl­lä kam­mot­ta­vaa jätet­tä. #

Tapa­sin oma­hoi­ta­jan. Tein sitä min­kä osaan, eli jaoin lin­kin, mut­ta OE: kir­joi­tin mar­gi­naa­lin osoit­teen pape­ril­le ja ojen­sin Kir­sil­le (hei vaan, jos luet tämän!). Olin aiko­nut teh­dä tuon muu­ten­kin, mut­ta käy­tin sitä nyt hämäys­liik­kee­nä: Kir­si halusi minun pal­kit­se­van itse­ni jol­lain vii­kon­lop­pu­na, mut­ta eihän minul­la mitään kei­no­ja sel­lai­seen ole, joten yri­tin joh­da­tel­la kes­kus­te­lun muu­al­le. Se ei kui­ten­kaan toi­mi­nut, vaan räm­pyi­lim­me läpi mil­joo­na asi­aa, joil­la joku (muu kuin minä) saat­tai­si itsen­sä pal­ki­ta. #

Sen jäl­keen pal­loi­lin tun­nin ja sit­ten menin Sel­lon kir­jas­toon, Hös­se­lin pis­teel­le. Siel­lä karu mut­ta vie­hät­tä­vä, päte­vä ja ystä­väl­li­nen nai­nen hyvit­ti vii­mein kort­ti­ni kau­des­ta puo­let arvok­si. Jipii! #

Aamu­pa­lal­la kuu­lin ensim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni DTK:stä eli dia­lek­ti­ses­ta käyt­täy­ty­mis­te­ra­pias­ta. Se on ilmei­ses­ti sen ver­ran uusi jut­tu, ettei fi-W vie­lä tun­ne sitä, mut­ta englan­nik­si se on dia­lec­tical beha­vior the­ra­py eli DBT. #

Kym­pin ryh­män oli­si pitä­nyt olla vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ryh­mä, mut­ta sen vetä­jä oli pois, ja sen tilal­la oli peli­ryh­mä. Pelat­tiin Alias­ta. Edel­lis­ker­ras­ta­ni on var­maan kym­me­nen vuot­ta aina­kin, mut­ta vie­lä oli tai­to hyp­py­sis­sä. #

Sit­ten tein Pyt­ha­go­ras­ta. Välil­lä kävin syö­mäs­sä. Ruo­ka­na oli pot­tu­muusia ja jau­he­li­ha­pih­viä, oli oikein hyvää.  #

Luin osas­ton kir­jas­ton kir­jaa ja sii­nä tör­mä­sin tois­ta ker­taa elä­mäs­sä­ni DTK:hon. Otin tur­han ris­kin kysy­mäl­lä jotain min­kä jo tie­sin poh­jus­tuk­se­na jat­ko­ky­sy­myk­sel­le, jon­ka vas­taus­ta en tien­nyt. Inhi­mil­li­nen kom­mu­ni­koin­ti on sit­ten niin teho­ton­ta. #

Sit­ten lisää Pyt­ha­go­ras­ta. Pää­sin 51:nteen kuvioon. #

Sit­ten tapa­sin taas oma­hoi­ta­jan. Teh­tiin hoi­to­suun­ni­tel­man suun­ni­tel­maa. Huo­ma­sin taas, että vaik­ka nor­maa­lis­ti olen kyvy­tön itse­sää­liin, saa­tan romah­taa, jos joku, johon luo­tan, kehot­taa minua ole­maan armol­li­sem­pi itseä­ni koh­taan. Täs­sä­kin saa­tan kir­joit­taa sii­tä näin ja aja­tel­la sitä, eikä se herä­tä minus­sa yhtään mitään, mut­ta heti kun saan sii­hen ulko­puo­li­sel­ta luvan, se val­taa minut. Sil­loin se ulko­puo­li­nen ikään kuin ottaa het­ken ajak­si kan­nat­tel­ta­vak­seen koko tämän maa­il­man, jota minä nor­maa­lis­ti kan­nan har­teil­la­ni. #

Kirk­ko­num­mel­la menin taas ase­mal­le, ja siel­lä vaki­työn­te­ki­jä kokei­li asi­aa­ni ja sanoi sit­ten, että minun pitää men­nä HSL:n toi­mi­pis­tee­seen, ei se muu­ten onnis­tu. Minä luu­lin että tuo kont­to­ri oli sel­lai­nen toi­mi­pis­te, mut­ta ilmei­ses­ti se on vain joku keven­net­ty ver­sio, jol­la ei ole täy­siä val­tuuk­sia. #

Kuu­lem­ma Sel­los­sa­kin on sel­lai­nen pis­te. Siel­lä oli­sin käy­nyt jo heti, jos oli­sin tien­nyt. Näkö­jään se on Sel­lon kir­jas­tos­sa. #