Sininen juna
#23265. Lauantai, 13. elokuuta 2011 klo 19.27.08, kirjoittanut Jani. 3
Katsoin Poirot-seikkailun Sininen juna (The Mystery of the Blue Train). Se oli alusta melkein loppuun asti telkkari-Poirota parhaimmillaan. Lopun pakollinen “sinäkin se olisit aivan hyvin voinut olla, muttet se kuitenkaan sinä ollut” oli yhtä huono kuin aina. En tiedä kuinka pitkälle huonouden sanelee alkuperäisteksti, vaikkeipä ITV ole kaihtanut rajujakaan poikkeamia Christien kaanonista, että olisi kyllä aivan hyvin voinut poiketa tuossakin, jos siitä oli kyse. #
Olen pohtinut viime aikoina sitä, miten Poirot ja yleisemmin tämä klassinen dekkarigenre suhteutuu dekonstruktioon. Reseptihän dekkareissa on yleensä se, että ensimmäinen kolmannes kuvaillaan tapahtumaa, minkä jälkeen seuraavat kaksi kolmannesta jäystetään tuota tapahtumaa palasiksi. Esiin kaivetaan kaikki mahdollinen, minkä vain voi saada ulos ensimmäisestä kolmanneksesta. #
Dekonstruktiota klassinen dekkari ei kuitenkaan genrenä opeta, sillä siinä purkutyön tuloksena saavutaan ratkaisuun, kivenkovaan “se-ja-se suoritti murhan näin-ja-näin” -totuuteen, jonka purkamiseen ei edelleen rohkaista. Dekkari on siis vain ensimmäisen asteen opetuskertomus kertomukseen sisältyvän merkityksen etsimisestä. #
Jokin ajatus dekkarista metakertomuksena omasta itsestään tai pikemminkin itsensä luomisesta tai kuluttamisesta minulla kyllä oli, mutta näköjään en tavoita sitä tänään. #