Heli­nä Häk­kä­nen-Nyhol­min toi­mit­ta­ma Psy­ko­pa­tia on paras tähän men­nes­sä luke­ma­ni kir­ja psy­ko­pa­tias­ta. Se on pai­koin vähän ras­kas­sou­tuis­ta tilas­to­tie­de­luet­te­loa, ja osa sen artik­ke­leis­ta on kir­joi­tet­tu jär­kyt­tä­vil­lä kie­li­vir­heil­lä höys­täen, mut­ta koko­nai­suu­te­na teos antaa kat­ta­vam­man ja tar­kem­man kuvan psy­ko­paa­tis­ta ihmis­tyyp­pi­nä kuin vaik­ka­pa Haren Ilman omaa­tun­toa. Jäl­kim­mäi­nen tosin oli sekin ihan hyö­dyl­li­nen poh­ja­tie­don hank­ki­mi­ses­sa. #

Sen sijaan Aud Dal­seg­gin ja Inger Weschen Vapaak­si psy­ko­paa­tin ottees­ta oli ihan pas­ka, sen lope­tin jo alku­met­reil­lä. Sii­nä annet­tu­jen tapaus­ker­to­mus­ten perus­teel­la vai­kut­ti sil­tä kuin kir­ja oli­si käsi­tel­lyt ihan tavan­omais­ta kusi­päis­tä käyt­täy­ty­mis­tä, vaik­ka myö­hem­min Haren ja mui­den alan auk­to­ri­teet­tien mää­rit­te­lyi­hin vedot­tiin­kin. Kir­joit­ta­jat tosin puhu­vat­kin taka­kan­nes­sa psy­ko­paat­ti­sia piir­tei­tä kan­ta­vis­ta ihmi­sis­tä, mut­ta jos ei kyse ker­ta ole psy­ko­paa­teis­ta, kir­jan nimi on pelk­kä härs­ki mark­ki­noin­ti­kik­ka. #

Mie­lee­ni luke­ma­ni perus­teel­la piir­ty­nyt kuva psy­ko­pa­tias­ta on vah­vas­ti sel­lai­nen, että minus­ta sen pitäi­si olla syyn­ta­kei­suut­ta alen­ta­va teki­jä. Psy­ko­paat­ti on ilmi­sel­väs­ti per­soo­nal­li­suus­häi­riön­sä rikol­li­suu­del­le altis­ta­ma. Oppi­mis­ky­vyt­tö­myys ja muu­tok­sen­ha­lun puut­tu­mi­nen tar­koit­ta­vat lisäk­si sitä, että ran­kai­se­mi­nen teho­aa psy­ko­paat­tei­hin vie­lä mui­ta­kin rikok­sen­te­ki­jöi­tä huo­nom­min. Pelo­te­vai­ku­tus­kin on pel­koon kyvyt­tö­mäl­le ole­ma­ton. #

Sen sijaan psy­ko­paat­tien jos kenen hoi­to­mah­dol­li­suuk­sien tut­ki­mi­seen pitäi­si uhra­ta resurs­se­ja. Tähän men­nes­sä tie­de­tään se, että tavan­omai­sis­ta hoi­to­kei­nois­ta useim­mat eivät tehoa, ja jot­kin voi­vat olla jopa yhteis­kun­nan kan­nal­ta hai­tal­li­sia, kun psy­ko­paat­ti ryh­tyy­kin hyö­dyn­tä­mään hoi­dos­sa oppi­maan­sa rikol­li­ses­sa toi­min­nas­saan. Pitäi­si sel­vit­tää pitä­väs­ti se, onko mikään psy­ko­paa­tin hoi­to todel­la yhteis­kun­taa hyö­dyt­tä­vää, ja jos sel­lais­ta löy­de­tään, ran­kai­se­mi­sen sijaan tuli­si kes­kit­tyä sii­hen. #

Toki psy­ko­paat­ti sil­ti kan­nat­taa pitää kal­te­rei­den taka­na mah­dol­li­sim­man pit­kään, kos­ka siten voi­daan parem­min val­voa hoi­don toteu­tu­mis­ta, ja rikol­li­sen psy­ko­paa­tin pitä­mi­nen yhteis­kun­nan ulko­puo­lel­la toden­nä­köi­ses­ti hyö­dyt­tää jo sinän­sä yhteis­kun­taa. Mut­ta ran­kai­se­mi­seen sil­lä ei siis hyö­dy­tä täh­dä­tä. Kyse on ikään kuin ihmi­se­läi­mis­tä, joil­la on ihmi­sen kyky teh­dä pahaa, mut­ta kor­kein­taan kis­san kyky oppia hyväk­syt­tä­vää käyt­täy­ty­mis­tä ihmi­sil­tä. #