Lues­ke­lin tuos­sa nor­sik­sen jour­nalin synt­tä­reis­tä ja päi­vi­tys­tah­dis­ta, ja ajat­te­lin las­kea oman tähä­nas­ti­sen kes­kiar­vo­ni. Juo­lah­ti sitä teh­des­sä mie­lee­ni käyt­tää blo­gi­ni iän las­ke­mi­seen Jan­nel­ta pari päi­vää sit­ten saa­tua link­kiä, Re-date.com. #

Siel­tä sel­vi­si, että blo­gi­ni on 3 vuot­ta, 1 kuu­kaut­ta, 7 tun­tia van­ha juu­ri tämän kir­joi­tus­het­kel­lä, ja päi­vi­nä se on 1126,25. Kun kone­huo­neen koje­lau­dal­ta sel­vi­ää, että blo­gis­sa on mer­kin­tö­jä tätä ennen 2645, se tekee kes­ki­mää­räi­sek­si päi­vi­tys­tah­dik­si 2,3 mer­kin­tää päi­vää koh­den. Ilmei­ses­ti tah­ti­ni on kii­vaim­mil­laan ollut niin äly­tön­tä että se enem­män kuin kom­pen­soi näi­tä hil­jai­sem­pia kausia niin kuin nyt on. Mut­ta kuten olen mai­nin­nut­kin, tavoit­tee­ni on aina ollut pikem­min­kin mää­rä kuin laa­tu. #

Minä itse olen juu­ri nyt noin 10097 päi­vää van­ha. Täy­tän tasa­lu­ku­ja seu­raa­van ker­ran ensi vuo­den maa­lis­kuus­sa, jol­loin koit­taa elä­mä­ni yhdek­säs­sa­das­mil­joo­nas sekun­ti. #

Kävin ambient-kon­ser­tis­sa: MRI soit­ti tänä aamu­na Kes­ki-Suo­men kes­kus­sai­raa­las­sa. #

Tämän­ker­tai­sen, yhteen­sä pari­sen­kym­men­tä minuut­tia kes­tä­neen setin alkusoit­to oli mie­len­kiin­toi­nen ja napak­ka, 5/8-tah­ti­nen dia­lo­gi mata­lan ja kor­kean naku­tuk­sen välil­lä. Se onnis­tui sekä vas­taa­maan odo­tuk­sia että kas­vat­ta­maan nii­tä. #

Kes­kim­mäi­nen ja pisin osio oli inten­sii­vi­nen, vain hie­man int­ros­sa esiin­ty­nyt­tä kor­keam­paa naku­tusään­tä mata­lam­pi, mon­o­to­ni­se­na tois­tu­va jys­ky­tys. Tämän osion kuun­te­lu vaa­ti kes­kit­ty­mis­tä, mut­ta pal­kit­si sii­hen riit­tä­vän hyvin pys­ty­vän kuu­li­jan mer­kil­li­sil­lä, litis­ty­mis­tä tai ympä­ril­le kier­ty­viä käsiä muis­tut­ta­vil­la tun­toais­ti­muk­sil­la. #

Vii­mei­ses­sä osios­sa palat­tiin alkusoi­ton tun­nel­miin, mut­ta sen lopuk­si dia­lo­gin kor­keam­pi ääni häi­pyi kuu­lu­mat­to­miin ja jät­ti mata­lam­man tois­tu­maan yksi­nään vie­lä muu­ta­man tah­din ajak­si, kun­nes sekin alkoi vähi­tel­len häi­pyä taus­tal­le. Lopuk­si tuli vie­lä säri­se­väs­tä kai­ut­ti­mes­ta soi­tet­tu ihmi­sää­ni­sample (“het­ki­nen vie­lä”). #

MRI:n kon­ser­tit ovat tiet­tä­väs­ti aina olleet var­sin poik­keuk­sel­li­sia tapah­tu­mia, ja sama päti tähän­kin. Narik­kaan piti takin lisäk­si jät­tää myös­kin far­kut, sil­lä bän­din her­kät säh­köi­set instru­men­tit eivät tyk­kää metal­lis­ta. Käteen pan­tiin kanyy­li mikä sekin oli omi­aan teke­mään tun­nel­mas­ta eksoot­tis­ta. #

MRI jär­jes­tää ainoas­taan tiu­kan yksi­tyi­siä tilai­suuk­sia, sil­lä kuu­li­joi­ta on ker­ral­laan pai­kal­la vain yksi bän­din jäsen­ten lisäk­si. Tämä joh­tuu sii­tä, että kuu­li­ja sijoi­te­taan suo­raan suu­rim­man instru­men­tin, val­ta­van metal­li­sen pöm­pe­lin sisään kuun­te­lu­ko­ke­muk­sen mak­si­moi­mi­sek­si. #

Täl­lä ker­taa MRI soit­ti minul­le ilmai­sek­si, mut­ta ilmais­kon­sert­tei­hin ei yleen­sä pää­se ilman eril­lis­tä kut­sua. Vali­tet­ta­vas­ti MRI ei myös­kään ole tois­tai­sek­si jul­kais­sut yhtään levyä. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]29.4. 15:35[/klo] Lin­ki­tin ambien­tin Wiki­pe­dian artikkeliin.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #