Eipä näkö­jään, kun kuu­mal­la­lin­jal­la­kin vas­taa vain joku vale­puk­ki. #

Tänään on kah­des­kym­me­nes­nel­jäs jou­lu­kuu­ta, ja Jyväs­ky­län Kel­tin­mäes­sä on +1 Celcius-astet­ta läm­min­tä. Jos ilmas­ton läm­pe­ne­mi­nen jat­kuu tätä tah­tia, niin Lap­pi kyl­lä autioi­tuu pal­jon nopeam­min kuin mitä se tekee joka tapauk­ses­sa. Koko “lun­ta, poro­ja ja rekiä ja moot­to­ri­kelk­ko­ja” -ima­gon varaan raken­net­tu turis­ti­bis­nes nimit­täin sulaa pois niin kuin Lumiuk­ko tuos­sa noin tun­nin pääs­tä. #

Koti­kal­ja on käy­tet­ty (mis­sä?) ja lohi suo­lat­tu (muis­tiin­pa­no: pidin 600-gram­mais­ta filet­tä suo­las­sa kym­me­ni­sen tun­tia, siis kah­dek­san­tois­ta tun­tia per kilo). Seu­raa­vak­si menen suih­kuun ja sen jäl­keen alan mus­sut­ta­maan Bri­mil­tä saa­ma­ni jou­lu­lah­jan ensim­mäis­tä osaa, Rei­lun kau­pan suklaa­ta (appel­sii­ni-Mascao). Jäl­kim­mäi­sen osan, joka on pie­ni paket­ti, avaan vas­ta illal­la. Mitä sii­tä­kin nyt tuli­si, jos noi­ta heti aamus­ta ruvet­tai­siin auko­maan? Ei tääl­lä voi olla miten vaan! #

Lah­jo­jen avaa­mi­nen on muu­ten vähän niin kuin kakal­la­käy­mi­nen. Sii­tä saa­ta­van mie­li­hy­vän pal­jas­ta­mi­nen muil­le on noloa, joten sekin on parem­pi teh­dä omas­sa rau­has­sa. #

Oikein hyvää! #

“Kuo­pios­sa Niu­van­nie­men sai­raa­las­sa psy­ko­lo­gi­har­joit­te­li­ja­na toi­mi­nut mies sai tör­keäs­tä vää­ren­nyk­ses­tä vii­si kuu­kaut­ta ehdol­lis­ta van­keut­ta. Alun­pe­rin Venä­jäl­tä Suo­meen muut­ta­nut mies ei ollut kos­kaan edes opis­kel­lut psy­ko­lo­gi­aa saa­ti suo­rit­ta­nut alan tut­kin­toa[. Hän oli pääs­syt läpi työ­paik­ka­haas­tat­te­lus­ta ja työs­ken­te­li vuon­na 2004] usei­ta kuu­kausia sai­raa­las­sa ilman, että hen­ki­lö­kun­ta mil­lään tavoin puut­tui hänen ammat­ti­tai­toon­sa.” #

Verk­ko­uu­ti­set (via Amp­pa­rit): “Psy­ko­lo­gik­si tekey­ty­nyt hui­ja­si sai­raa­laa” #

Kuvas­taa minus­ta hyvin sitä miten hämä­rä­pe­räis­tä hom­maa psy­ko­lo­gia on. Tuol­lais­ten nap­paa­mi­seen ei var­maan auta muu kuin mui­den, samaan oppiin oikeas­ti indokt­ri­noi­tu­jen teke­mä haas­tat­te­lu. Sala­tie­tees­tä voi sii­hen vih­kiy­ty­mät­tö­mil­le selit­tää mel­kein mitä tahan­sa pup­pua, ja se menee läpi, jos nämä ovat läh­tö­koh­tai­ses­ti sen kel­puut­ta­neet. #

Tähän tapauk­seen vain etäi­ses­ti liit­tyen, uusim­mas­sa Skep­tik­ko-leh­des­sä oli Freu­din jutut aika jul­mas­ti tyr­mää­vä artik­ke­li. #

(Ja täs­tä mer­kin­näs­tä näkö­jään puo­les­taan tuli aika luon­non­tie­deus­ko­vai­sel­ta vai­kut­ta­va.) #

Kas vain, MTV3 näyt­tää tänään taas yhden uusio­ver­sion Bas­ker­vil­len koi­ras­ta. #

“Syr­jäi­sen Bas­ker­vil­len lin­nan mai­ta on jo sato­ja vuo­sia pelo­tel­lut suu­ri, heh­ku­va­sil­mäi­nen tap­pa­ja­koi­ra. Onko se kum­mi­tus vai kirous vai lihaa ja ver­ta ole­va olen­to? Kun lin­nan van­ha omis­ta­ja kuo­lee mys­ti­sis­sä olo­suh­teis­sa ja nuo­ri peri­jä, Sir Hen­ry, saa­puu Kana­das­ta, tule­vat pai­kal­le myös logii­kas­taan kuu­lui­sa mes­ta­riet­si­vä Hol­mes ja hänen assis­tent­tin­sa toh­to­ri Wat­son.” #

MTV3 #

Tämä siis tänään kel­lo 15:50, “lau­an­tain per­he­lef­fa­na”. Luu­lin tuon tit­te­lin luet­tua­ni ensin, että tämä oli­si joku piir­ret­ty, mut­ta ei tämä ole, vaan Rod­ney Gib­bonsin ohjaa­ma The Hound of the Bas­ker­vil­les, jos­sa on ihan oikeat näyt­te­li­jät. Mikä­li tätä nyt ei ole ihan täy­sin läs­kik­si lyö­ty (eikä tähän men­nes­sä luke­ma­ni perus­teel­la sil­tä vai­ku­ta), niin aikai­sem­mat ver­siot tie­täen ei täl­lai­nen elo­ku­va kyl­lä kau­em­pa­na voi­si per­he-elo­ku­vas­ta olla. #

Ennen pidä­tys­tään Sun­day Mir­ror -leh­del­le anta­mas­saan haas­tat­te­lus­sa Tom ker­toi, että hänel­lä ei ollut ali­bia joil­le­kin tai mah­dol­li­ses­ti yhdel­le­kään vii­den mur­han tapah­tu­ma-ajois­ta. Tämän luet­tua­ni ihmet­te­lin ensin, että mis­tä hän sen tie­tää, kos­ka tyt­tö­jen kuo­li­nai­ko­ja ei ole tiet­tä­väs­ti jul­kis­tet­tu. #

Tomia oli kui­ten­kin kuu­lus­tel­tu jo haas­tat­te­lun anta­mi­sen aikoi­hin, joten on mah­dol­lis­ta, että hän on saa­nut tämän tie­don polii­sil­ta. Itse asias­sa sitä mah­dol­li­suut­ta tukee sekin, että hän vai­kut­taa epä­var­mal­ta sii­tä, kos­kee­ko hänen ali­bin puut­teen­sa vain joi­tain, vai kaik­kia viit­tä mur­haa. Oli­si­kin ollut mel­koi­sen nolo moka mur­haa­jal­ta pal­jas­taa itsen­sä varo­mat­to­mal­la lip­sau­tuk­sel­la huo­mion­ha­kui­suu­des­ta teh­dyl­tä vai­kut­ta­vas­sa leh­ti­haas­tat­te­lus­sa. #

Jo ennen tätä tapaus­ta, mut­ta var­sin­kin nyt taas tämän myö­tä olen miet­ti­nyt vas­taa­van­lais­ta tilan­net­ta täs­sä omas­sa, var­sin eris­täy­ty­nees­sä elä­mäs­sä­ni. Jos joku tut­ta­vis­ta­ni - siis yksi niis­tä tuhan­sis­ta ja taas tuhan­sis­ta lähei­sis­tä ystä­vis­tä, joi­ta minul­la tie­tys­ti on jo pel­käs­tään tääl­lä Jyväs­ky­läs­sä - mur­hat­tai­siin, ja jos­tain syys­tä polii­si tuli­si tut­ki­mus­ten­sa takia kol­kut­te­le­maan minun ovel­le­ni, niin mil­läs hitol­la minä oikein todis­tai­sin, että en ollut tapah­tu­ma-aikaan pai­kan­pääl­lä mur­haa­mas­sa tätä kyseis­tä uhria? #

Siis ihan oikeas­ti, minä olen välil­lä miet­ti­nyt tätä niin­kin pal­jon, että olen tun­te­nut hel­po­tus­ta sii­tä, että minul­la on sen­tään tuo web-kame­ra­ku­va (tai aina­kin oli, se ei nimit­täin toi­mi vie­lä­kään). Joku­han on nimit­täin saat­ta­nut näh­dä minut sitä kaut­ta juu­ri rat­kai­se­val­la het­kel­lä, ja minul­la oli­si näin ali­bi. Sit­ten ne tie­tys­ti tajuai­si­vat, miten help­poa tuom­moi­nen lähe­tys oli­si vää­ren­tää, ja oli­sin nal­kis­sa… #

Olen jo vuo­si­kausia sit­ten menet­tä­nyt lap­se­nus­ko­ni (jos minul­la täs­sä sel­lais­ta kos­kaan on ollut­kaan) sii­hen, että vain syyl­li­siä ran­gais­taan ja totuus vapaut­taa syyt­tö­mät, eikä tämä täl­lai­nen sik­si ole niin kovin kau­kaa haet­tua. Vie­lä tois­tai­sek­si minul­la kui­ten­kin on aika vah­va usko sii­hen, näil­lä Poh­jo­lan peru­koil­la­kin koh­tuul­li­sen vakiin­tu­nee­seen jär­jes­tel­mään, jos­sa ihmi­set ovat syyt­tö­miä kun­nes hei­dät on tuo­miois­tui­mes­sa todet­tu syyl­li­sik­si. #

Ja minus­ta tun­tuu, että se on jokin, juu­ri tämän, vie­lä jäl­jel­lä ole­van usko­ni kal­tai­nen juts­ka, joka on saa­nut aina­kin mit­vi­tin ja ben­ro­pen äläh­tä­mään Saa­ran lap­siin­se­kaan­tu­mi­seen­se­kaan­tu­mi­ses­ta. Alku­pe­räi­nen tee­ma mit­vi­tin aikai­sem­mas­sa äpä­rees­sä oli sekin näh­däk­se­ni sama: huo­li sii­tä, mil­lai­nen oikeuk­sien (ei pel­käs­tään mies­ten, vaan mei­dän kaik­kien oikeuk­sien) kaven­tu­mi­nen sii­tä seu­raa, jos kaik­ki mie­het lei­ma­taan ole­tusar­voi­ses­ti pedo­fii­leik­si. #

Saa­ran lau­ko­mat, hänel­le omi­nai­seen tyy­liin kär­jis­te­tyt replii­kit eivät arvat­ta­vas­ti yhtään hel­po­ta tätä huol­ta: #

“Eli tur­ha toi­vo näkö­jään kuvi­tel­la, että mie­his­tä oli­si las­ten­suo­je­li­joik­si. Aina vaan se oma ala­pää on tär­kein­tä.” #

Saa­ra @ ben­ro­pe #

Kuten huo­ma­taan, niin mis­tään kes­kus­te­lus­ta täs­sä ei siis tosi­aan­kaan voi puhua, ihan niin kuin Saa­ra itse­kin tun­tuu ajat­te­le­van. Ongel­ma ei kui­ten­kaan minus­ta ole sii­nä, ettei­kö mie­his­tä oli­si “koh­taa­maan tätä asi­aa asial­li­sel­la tasol­la” (mukael­tu sitaat­ti jo edel­lä­kin vii­ta­tus­ta Saa­ran kom­men­tis­ta). Saa­ral­la ei itse asias­sa ole edes varaa vedo­ta tähän aina­kaan sen jäl­keen, kun hän itse­kin sor­tui käyt­tä­mään “huu­mo­ria”. #

Ongel­ma on, lyhyel­lä fik­tii­vi­sel­lä vuo­ro­pu­he­lul­la sitä havain­nol­lis­taak­se­ni, täs­sä: #

— Pedo­fii­lit­pe­do­fii­lit­pe­do­fii­lit.
— Oikeu­de­toi­keu­de­toi­ke…
— Pedo­fii­lit! Pedo­fii­lit­pe­do­fii­lit!
— Öh… mut­ta oikeu­de­toik
— PEDOFIILITPEDOFIILITPEDOFIILIT! #

Kum­pi­kaan osa­puo­li ei siis suos­tu hie­vah­ta­maan­kaan ase­mis­taan. Se on tie­tys­ti pel­käs­tään hyvä, kos­ka näin saa­daan sir­kus­hu­ve­ja meil­le Blo­gos­seu­min veren­hi­moi­sil­le. #

Se syy, jon­ka takia minä aset­tui­sin täs­sä mie­luum­min mit­vi­tin, tuon sää­lit­tä­vän rauk­ka-rep­pa­nan puo­lel­le, on sii­nä, että jos oikeuk­sis­ta ja pedo­fii­leis­tä vään­tä­mi­nen menee huu­to­kil­pai­luk­si, niin se pedo­fii­lin­huu­ta­ja voit­taa. Aina. Jos ei muu­ten, niin sik­si, että kaik­ki muut aset­tu­vat sen pedo­fii­lin­huu­ta­jan puo­lel­le, kos­ka pel­kää­vät aset­tua avoi­mes­ti sitä vas­taan, kos­ka pel­kää­vät jou­tua sen pedo­fii­lin­huu­ta­mi­sen koh­teek­si. #

Ja se taas puo­les­taan todis­taa sen oikeuk­sis­ta­huu­ta­jan poin­tin. #