Tätä se käär­meu­ni tie­si! Olen teh­nyt syn­tiä lät­ty­jen pyhyyt­tä vas­taan. #

Kaik­ki alkoi eilen illal­la, kun pais­toin vähä­ras­vai­sia lät­ty­jä: lai­toin tai­ki­naan nel­jä kanan­mu­naa, puo­li­tois­ta ruo­ka­lusi­kal­lis­ta soke­ria, tee­lusi­kal­li­sen suo­laa, desi­lit­ran öljyä ja puo­li lit­raa ras­va­ton­ta mai­toa. Pais­toin lätyt ihan ilman pais­tin­mar­ga­rii­nia, joten niis­tä tuli sel­lai­sia täy­sin tasa­reu­nai­sia ja pin­nal­taan per­vers­se­jä ame­rik­ka­lai­sia pan­nu­kak­ku­ja muis­tut­ta­via (toki ohuem­pia kuin pan­nu­ka­kut). Panin heti niis­tä vii­si syr­jään ja söin loput hil­lon kans­sa. Oli­vat ihan hyviä aina­kin täl­lai­sen, vähän aikaa pelk­kiä voh­ve­lei­ta syö­neen makuun. #

Sit­ten, tänään kävin Pris­mas­ta lisää nii­tä Bon­duel­len (jon­ka sivut ovat aivan peräl­tä) punai­sia kid­ney­pa­pu­ja, kos­ka ne oli­vat niin her­kul­li­sia sen por­saan sydä­men kans­sa. Kuo­rin ja pil­koin vii­si val­ko­si­pu­lin­kynt­tä ja yhden koko­nai­sen, koh­ta­lai­sen­ko­koi­sen sipu­lin. Kuul­lo­tin nii­tä ja lisä­sin nel­jä­sa­taa gram­maa nau­dan­jau­he­li­haa, jos­sa oli vain seit­se­män pro­sent­tia ras­vaa (aivan vitun kal­lis­ta, mut­ta aivan vitun ter­veel­lis­tä). Lisä­sin kou­ran­sil­mäl­li­sen suo­laa. Jau­he­li­han rus­ke­tut­tua lisä­sin yhden tet­ra-pakil­li­sen nii­tä papu­ja. #

Sit­ten läm­mi­tin ne eili­sel­tä tätä tar­koi­tus­ta var­ten jät­tä­mä­ni vii­si lät­tyä. Ja sen jäl­keen minä… lai­toin sitä sipu­li-jau­he­li­ha-papu -sekoi­tus­ta nii­den sisään ja söin ne ket­su­pin kera! #

Ja minus­ta ne oli­vat aivan juma­lat­to­man her­kul­li­sia! #

Puo­lus­tuk­sek­se­ni voin sanoa vain, että ne lätyt oli­vat lop­pu­jen lopuk­si pelk­kä teko­syy syö­dä sitä jau­he­li­ha­pa­pusörs­se­liä, sil­lä niin hel­ve­tin her­kul­lis­ta se oli, että jos nii­tä lät­ty­jä vain oli­si ollut enem­män, oli­sin aivan taa­tus­ti taas syö­nyt itse­ni ihan ähkyyn. Nyt sitä sörs­se­liä jäi vähä­sen, ja aion syö­dä sen huo­men­na spa­ge­tin kans­sa. #

Mut hei, käy­kää nyt ihmees­sä kaik­ki Adan ken­nel­si­vuil­la! #

Suo­men kie­len yhdys­sa­nat ovat sit­ten kau­nii­ta, vaik­ka nii­den mer­ki­tys oli­si­kin ruma. #

“Olem­me saa­neet Teis­tä mak­su­häi­riö­tie­to­ja mak­su­kor­tin myön­tä­mi­sen jäl­keen. Tämän vuok­si olem­me peruut­ta­neet mak­su­kort­tin­ne, jon­ka pyy­däm­me palaut­ta­maan meil­le heti kah­tia lei­kat­tu­na ohei­ses­sa kuo­res­sa.” #

(Lin­ki­tys oma­ni. Luot­to­kun­nan kir­jees­sä ei ole hyper­link­ke­jä, duh!) #

Mitä­hän Te, hyvä Te, arvoi­sa Te, aiot­te sil­lä kah­tia­lei­ka­tul­la kor­til­la­ni sit­ten teh­dä, kun sen saat­te? Kier­rät­tää sen muo­vit? #

“Jos kort­tin­ne on yhdis­tel­mä­kort­ti, sitä ei voi käyt­tää myös­kään pank­ki­kort­ti­na.” #

Niin­pä tie­ten­kin. Myön­tä­vät­kö­hän ne minul­le nyt edes nos­to­kort­tia vai olen­ko pudon­nut yhteis­kun­nan poh­jim­mais­ta­kin poh­ja­sak­kaa, alai­käi­siä ja opis­ke­li­joi­ta­kin alem­mak­si? #

“Mah­dol­li­ses­ta käyt­töy­ri­tyk­ses­tä aiheu­tu­vat kor­tin perin­tä­ku­lut (150 e) veloi­te­taan Teil­tä.” #

Ja minä kun yri­tin käyt­tää sitä jo tänä päi­vä­nä tuol­la Ant­ti­las­sa, ja onnis­tuin­kin. Veloit­ta­vat­ko ne nyt siis sata­vii­si­kymp­piä kah­des­ta Steve-O-dvd:stä“Don’t Try This at Home: The Ste­ve-O Video” ja “Don’t Try This at Home: The Tour”, molem­mat tar­jouk­ses­sa vain sur­keat 3,99 €. mak­sa­mie­ni kah­dek­san euron lisäk­si? Oli­si­ko syy­tä olla vähän täs­mäl­li­sem­pi ja vähän vähem­män Teen­näi­nen, hyvä Te? #

Erit­täin ystä­väl­li­nen Aku Ank­ka- ja muu leh­ti­kaup­pias. #

Onko pää­ni kolah­ta­nut johon­kin yön aika­na niin etten enää tajua mis­tään mitään, vai mitä var­ten tuo Blog­ger nyt oikein väit­tää, ettei tuos­sa lue että sme­ni­ta? Ihan sel­väs­ti lukee! #

 #

Uni­ver­sal Fit­ness Shop mai­nos­taa kadun­kul­mis­sa ufs.fi-urlin ohel­la isoin kuvin alla ole­vaa tuo­tet­ta, jon­ka pitäi­si “polt­taa ras­vaa ja antaa lisä­te­hoa har­joit­te­luun”. #

ufs.fi #

Mei­na­sin purs­kah­taa nau­ruun kun näin tuon. Saa­toin vain aja­tel­la, että mah­ta­vat­ko­han nuo myy­dä samaa tuo­tet­ta englan­nin­kie­li­sis­sä mais­sa nimel­lä Psk. #

Teki mie­le­ni pro­teii­nia, joten ostin ja kei­tin lähes puo­li­ki­loi­sen por­saan sydä­men. Söin sen tomaat­ti­lie­mes­sä uinei­den, punais­ten kid­ney­pa­pu­jen kera. Her­kul­lis­ta! #

Luin täs­sä alku­vii­kol­la lop­puun Ter­ry Pratc­het­tin Vii­ka­te­mie­hen, jota minul­le oli suo­si­tel­tu. En ole noin ylei­ses­ti ottaen mikään fan­t­asian ylin ystä­vä, vaik­ka olen­kin luke­nut Tsh:n ja mui­noin jopa jokusen R.A. Sal­va­to­ren Drizzt Do’Ur­den -kir­jan (sii­nä­pä muu­ten vas­ta ase­tel­mil­taan rasis­ti­nen ja miso­gy­nis­ti­nen todel­li­suus!). #

Tämä Pratc­hett vai­kut­ti minus­ta vähän sil­tä kuin Douglas Adams oli­si ruven­nut kir­joit­ta­maan fan­ta­sia­pa­ro­di­aa. Tar­koi­tan kui­ten­kin täs­sä lähin­nä sitä Adam­sia, jon­ka kynä tun­tui minus­ta tyl­sy­neen Lin­nun­ra­ta-tri­lo­gian edet­tyä nel­jän­teen ja vii­den­teen osaan­sa. Ei tämä siis minus­ta ollut mitään räis­ky­vää huu­mo­ri-ilo­tu­li­tus­ta, mikä tosin kui­ten­kin voi joh­tua juu­ri sii­tä, etten ole eri­tyi­sem­min mikään fan­t­asian ystä­vä ja sik­si gen­ren minua parem­min tun­te­van mie­les­tä her­kul­li­sim­mat jutut mene­vät minul­ta koko­naan ohi. Kyl­lä siel­lä sil­ti minua­kin nau­rat­ta­nei­ta jut­tu­ja oli jou­kos­sa. #

Tot­ta puhuen jätin lopul­ta koko vel­ho­häs­sä­köin­ti­puo­len luke­mat­ta ja kes­ki­tyin vain Kuo­le­man maa­lai­se­lä­mää kuvan­nee­seen puo­leen juo­nes­ta. Tämä onnis­tui hyvin, kos­ka nämä kak­si oli­vat toi­sis­taan täy­sin irral­li­sia ker­to­muk­sia. Itse asias­sa pelk­kä Kuo­le­man elä­ke­päi­vien kuvaus oli­si minus­ta riit­tä­nyt kir­jak­si mai­nios­ti; kah­den juo­ni­ku­vion puno­mi­nen yhteen yhden kap­pa­leen aika­na ihan kir­jan lopus­sa tun­tui kei­no­te­koi­sel­ta. #

Pie­nel­lä hio­mi­sel­la ja vaka­vien ele­ment­tien lisää­mi­sel­lä Kuo­le­ma-juo­nes­sa oli­si ollut ainek­sia jopa ihan aikuis­ten kir­jak­si­kin. (Olen tosin anta­nut itsel­le­ni ker­toa, että se, että Pratc­het­tin kir­jat tuol­la Jyväs­ky­län pää­kir­jas­tos­sa ovat las­ten osas­tol­la, oli­si jon­ki­nas­tei­nen pyhäin­hä­väis­tys.) #

Nyt kun tuon myö­tä olin taas pääs­syt luke­mi­sen vauh­tiin, pää­tin sit­ten seu­raa­vak­si lopul­ta­kin aloit­taa sen hyl­lys­sä jo vuo­si­kau­det loju­neen, kevyen ja lyhyen viih­de­teok­sen nimel­tä Sota ja rau­ha. #