marginaali

Puhuvat pingviinit

#1742. Tiistai, 6. joulukuuta 2005 klo 11.19.17, kirjoittanut Jani.

Onnek­si en men­nyt kat­so­maan ping­vii­nie­lo­ku­vaa! Syk­syi­nen oli oikeas­sa: ping­vii­nit puhu­vat! Aaaargh! #

“Täl­le [Mik­ro­kos­mok­sen ja Len­tä­vän muu­ton] tasol­le Ping­vii­nien mat­ka ei pää­se, mut­ta ei se oli­si kovas­ti hai­tan­nut­kaan ellei aivan kel­vol­lis­ta elo­ku­vaa oli­si myö­hem­mäs­sä ääni­rai­dan työs­tös­sä pilat­tu niin täy­del­li­ses­ti. #

Elo­ku­vas­sa ping­vii­nien kuvi­tel­lut aja­tuk­set on dubat­tu kol­mek­si äänek­si: mies-, nais- ja lap­si­ää­ni vuo­rot­te­le­vat. Koko ker­ron­nan täyt­tää siis isä-[,] äiti[-] ja lap­si­ping­vii­nin hie­man lyy­ril­lis­luon­tei­nen (yli)tulkinta. #

Täs­sä koh­taa alkaa jo kai­va­ta Ava­ran luon­non tut­tu­jen ja tur­val­lis­ten ope­tus­oh­jel­mien lako­nis­ta ja proo­sal­lis­ta mies­ker­to­jaa, sen ver­ran pahas­ti dra­ma­ti­soin­ti pää­see kar­kaa­maan teko­tai­teel­li­suu­den ja toi­saal­ta ime­lyy­den puo­lel­le.” #

Iisak­ki Här­mä: “Puhum­me suo­mea” -ping­vii­nit (Lapin Kan­sa 5.12.2005, s. 10) #

Ja minä kun jo ehdin kuvi­tel­la, että ker­ran­kin jokin ime­lyy­del­lä pilaa­ma­ton oli­si suo­sit­tua USA:ssa. #

 

Valkosipulia

#1741. Sunnuntai, 4. joulukuuta 2005 klo 13.46.21, kirjoittanut Jani.

Eilen iski vin­ha val­ko­si­pu­lin­hi­mo, joka ei ker­ta kaik­ki­aan hel­lit­tä­nyt ennen kuin ostin pur­kil­li­sen mari­noi­tu­ja, pul­lei­ta kyn­siä. Rous­ku­tin nii­tä sit­ten tuos­sa äsken mik­ro­pos­suat­rian kans­sa, nam. Minä luo­tan sii­hen, että makuais­ti­ni ker­too näil­lä vil­li­tyk­sil­lä (man­na­puu­ro, jau­he­li­ha­kas­ti­ke, Tuc-kek­sit, Domi­no-kek­sit), mitä ainei­ta keho­ni kul­loin­kin kai­paa. #

Tai­dan­kin läh­teä poh­joi­seen jo huo­men­na enkä vas­ta itse­näi­syys­päi­vä­nä, niin kuin alun perin suun­nit­te­lin. Ajat­te­lin ensin, että itse­näi­syys­päi­vä­nä lin­ja-autos­sa ei oli­si pal­jon poruk­kaa, mut­ta toi­saal­ta enim­mät lie­ne­vät joka tapauk­ses­sa mat­kus­ta­neet jo nyt vii­kon­lop­pu­na. #

 

Ajan tappamista

#1740. Lauantai, 3. joulukuuta 2005 klo 21.03.33, kirjoittanut Jani.

Minä kuvit­te­len auto­ko­la­rei­ta, minä kuvit­te­len veri­siä, ruh­jou­tu­nei­ta ruu­mii­ta, minä kuvit­te­len sor­tu­via, pala­via talo­ja, minä kuvit­te­len nii­den alle murs­kau­tu­nei­ta ihmi­siä, niis­sä pala­via ihmi­siä, pala­via, pala­via ihmi­siä, minä haa­vei­len tules­ta. #

Viimeinen ehtoollinen

#1733. Lauantai, 3. joulukuuta 2005 klo 20.58.59, kirjoittanut Jani.

Joh­da­tin hei­dät kah­lit­tui­na sisäl­le häk­kiin, eikä yksi­kään teh­nyt enää min­kään­lais­ta vas­ta­rin­taa. Loput­to­mien tus­kien yöt, jot­ka jat­kui­vat aina pit­käl­le seu­raa­vaan päi­vään, oli­vat vih­doin tap­pa­neet hei­dän sil­mis­tään toi­von kai­kes­ta muus­ta kuin kuo­le­mas­ta. #

Tai oli­si­vat tap­pa­neet, jos heil­lä enää oli­si ollut sil­miä. #

Aloin rois­kia polt­toai­net­ta hei­dän pääl­leen, ja he val­pas­tui­vat. Hei­dän sie­rai­men­sa nuuh­ki­vat sen hajua. Jot­kut alkoi­vat inis­tä vai­meas­ti kun nes­te valui luke­mat­to­miin palo­vam­moi­hin ja eri kokoi­siin, enim­mäk­seen huo­nos­ti arpeu­tu­nei­siin haa­voi­hin - tai ehkä he vain itki­vät hil­jaa ilos­ta, sii­tä tie­dos­ta, että tämä kaik­ki ehkä vih­doin­kin päät­tyi­si. Oli vai­kea tie­tää, sil­lä kyy­ne­leh­ti­mään he eivät tie­ten­kään olleet kyen­neet enää viik­koi­hin. #

Vii­vyt­te­le­mät­tä raa­pai­sin tuli­ti­kun ja pais­ka­sin sen sisään. Het­kes­sä häk­ki oli täyn­nä loi­mua­via, vään­te­leh­ti­viä kehoi­ja, jois­ta jot­kut alkoi­vat pau­kut­taa vim­ma­tus­ti sen sei­niä, toi­set kie­ri­vät lat­tial­la ja jot­kut tem­poi­li­vat vain sin­ne tän­ne ilman mitään sään­nön­mu­kai­suut­ta liik­keis­sään. #

Näky hymyi­lyt­ti minua hie­man, mut­ta vain het­ken kulut­tua sama van­ha tur­tu­nei­suus tuli ylle­ni. Mel­kein säi­käh­din, että olin teh­nyt vir­heen, samal­la taval­la kuin sil­loin, kun olin vahin­gos­sa hukut­ta­nut ensim­mäi­se­ni kuo­li­aak­si pitä­mäl­lä pää­tä veden alla hie­man lii­an kau­an, enkä enää saa­nut­kaan hän­tä vir­koa­maan. Tai kuten sil­loin, kun en ollut sito­nut raa­jaa riit­tä­vän hyvin pai­koil­leen, niin että kun viil­sin vahin­gos­sa val­ti­mon, ja raa­ja pot­kai­si itsen­sä irti, en saa­nut sitä enää kiin­ni ennen kuin veren­huk­ka kävi koh­ta­lok­kaak­si. #

Mut­ta sitä kes­ti vain het­ken, sil­lä muis­tin, että juu­ri näin olin päät­tä­nyt tämän tapah­tu­van. Olin yksin­ker­tai­ses­ti saa­nut nämä kehot tun­te­maan kai­ken mah­dol­li­sen tus­kan, jon­ka ne vain suin­kin kyke­ni­vät tun­te­maan, jol­len perä­ti ollut siir­tä­nyt nii­den rajo­ja­kin, jopa ylit­tä­nyt ne. Tie­sin, etten enää sai­si niis­tä irti yhtään kär­si­mys­tä. #

Tie­sin myös, ettei näl­kä­ni ollut sii­tä­kään huo­li­mat­ta tyy­dy­tet­ty. #

Sik­si, kun häkis­sä loi­mu hil­jal­leen tum­me­ni ja ruu­mii­den - nii­den, jot­ka vie­lä liik­kui­vat - liik­keet vaih­tui­vat vähi­tel­len vii­mei­sis­tä, ste­reo­tyyp­pi­sis­tä tois­to­liik­keis­tä pel­käk­si läm­mön vai­ku­tuk­ses­ta hajoa­vien kudos­ten ja pai­non vähe­ne­mi­sen aiheut­ta­mak­si luhis­tu­mi­sek­si, suun­ta­sin kivää­ri­ni pii­pun koh­ti pää­tä­ni. #

Lopul­ta­kin rau­has­sa. #

Se tyyppi, joka varasi toiseksi viimeisen, vielä vapaana olleen blogin nimen aivan Krapulablogin perustajan nenän edestä, arvostelee kahdeksan Playstation-peliä

#1739. Lauantai, 3. joulukuuta 2005 klo 20.06.44, kirjoittanut Jani.

Ostin taan­noin pumas­kan PSo­ne-pele­jä City­mar­ke­tis­ta, kun nii­tä myy­tiin 99 sen­til­lä. Ajat­te­lin koea­jaa ne nyt, jot­ta voin vie­dä pas­kim­mat ensi vii­kol­la muka­na­ni poh­joi­seen äidin myy­tä­vik­si kirp­pu­to­ril­la. #

  • Fire­bugs: jo kol­mas täl­lai­nen ei-tyy­pil­li­nen kil­pa-ajo­si­mu­laat­to­ri, jon­ka olen osta­nut. Parem­pi kuin RC Toy Mac­hi­nes, huo­nom­pi kuin G-Sur­fers.
  • Cele­bri­ty Death­match: nyrk­kei­ly­pe­li. Nyki­vä, hah­mot läpäi­se­vät kehän reu­nat ja toi­sen­sa, iskut mene­vät ohi vaik­ka ruu­dul­la meni­si­vät läpi. Kökkö.
  • All Star Waters­ports: sur­faus- ja vesis­koot­te­ri­pe­li. Turha.
  • Crea­tu­res Rai­sed in Space: WTF? Ei täs­tä ota tolk­kua. Ei saa sel­vää kuvas­ta. Ei jak­sa opetella.
  • Cri­sis­beat: Haa­hah­ha­haah, mitä nämä laa­tik­kou­kot ovat ole­vi­naan? Onko tämä ren­de­röi­ty Com­mo­do­re kuus­ne­lo­sel­la? No joo, kun­han palik­ka­hah­mois­ta alkaa saa­da sel­vää, ihan haus­kaa mät­töä. Pela­sin tämän yhdel­lä istu­mal­la tun­nis­sa läpi ja vii­meis­tä lop­pu­vi­hol­lis­ta vas­taan sain hel­poim­mal­la ase­tuk­sel­la­kin käyt­tää puo­len­kym­men­tä Con­ti­nue­ta. (Pelin) luo­jal­le kii­tos Con­ti­nue-mah­dol­li­suu­des­ta, ilman sitä oli­si men­nyt hermo.
  • Silent Bom­ber: Hei, tämä­hän toi­mii. Alus­sa ope­tus­moo­di, jon­ka täl­lai­nen van­ha kää­pä tar­vii taju­tak­seen mitään (vrt. Crea­tu­res Rai­sed in Space edel­lä) ja sen jäl­keen anka­raa pom­mi­tus­ta joka suun­taan niin että peu­ka­lot on litus­sa. Tämä jätetään.
  • Robocod: James Pond II: No joo, täm­möis­tä Sonic/Mario -kark­ki­sö­pö­otus­pal­le­roin­tia. Ihan toi­mii ja ehkä joku laps täs­tä tyk­käi­si. Jätetään.
  • For­mu­la One 2001: huip­pu­gra­fii­kat, huip­pu­ää­net. Valit­ta­vis­sa suo­men­kie­li­set vali­kot. Nimen anto ei toi­mi­nut, tai sit­ten se arva­si, että aion kir­joit­taa sii­hen jotain rivoa. Ajoin tal­la lau­das­sa (tai miten sitä sano­taan?) ensim­mäi­sen mut­kan suo­rak­si, jol­loin se huo­maut­ti sii­tä, että oikai­sin. Eikö se ole­kaan hyvä asia? Niin­hän sitä pää­see nopeam­min. Sit­ten mäjäy­tin päin sei­nää. Olen havain­nut, että tämä stra­te­gia ei kos­kaan petä näis­sä auto­pe­leis­sä. Tulin jäl­leen vii­mei­se­nä maa­liin. Häk­ki­nen tuli nel­jän­nek­si. Arvat­kaa­pa kuka voit­ti. Mai­nit­sin­ko, etten ole kos­kaan tykän­nyt auto­pe­leis­tä? No tämä jäte­tään sil­ti, kos­ka on ilmi­sel­väs­ti laji­tyyp­pin­sä viimeistellyin.

Kyl­lä käy sää­lik­si nii­tä, jot­ka ovat näis­tä peleis­tä jos­kus aikoi­naan mak­sa­neet täy­den hin­nan. #