“Ron van der Plaat käyt­ti tytär­tään sek­su­aa­li­ses­ti hyväk­seen ensim­mäi­sen ker­ran, kun tämä oli 9-vuo­tias. Kun Tan­jas oli 15-vuo­tias, isä meni Tan­ja­sin kans­sa »nai­mi­siin«. Täy­sin alis­tet­tu ja pahois­ta hen­ki­sis­tä trau­mois­ta kär­si­nyt Tan­jas oli 32-vuo­tias, kun hän vih­doin vapau­tui isän­sä ottees­ta ja meni polii­sin puheil­le. Van der Plaa­tin kotoa löy­tyi kam­mot­ta­va todis­tusai­neis­to sii­tä, mitä talos­sa oli tapah­tu­nut: hän oli valo­ku­van­nut ja pitä­nyt päi­vä­kir­jaa niis­tä hir­veyk­sis­tä, mitä hän tyt­tä­rel­leen teki. Doku­men­tis­sa Tan­jas ker­too itse jär­kyt­tä­vän tari­nan­sa lap­sen ja van­hem­man sai­raas­ta suh­tees­ta.” #

Nelo­nen: 4D: Isän van­ki­na - Tan­ja­sin tari­na #

Jos tämä kuu­los­taa tutul­ta, niin se joh­tuu sii­tä, että tämä on uusin­ta. Rei­lu vuo­si sit­ten tämä jär­kyt­ti aina­kin Varo­vaa­ni­las­sa ja Naa­mio­las­sa. Muis­tan, että tuos­ta oli puhet­ta tera­pias­sa­kin ja pian sen kat­se­lun jäl­keen näin aika muhe­van unen samas­ta aihees­ta. Kum­paa­kaan näis­tä en näkö­jään noi­hin aikoi­hin kir­jan­nut ylös. Mitä var­ten minä oikein tätä blo­gia pidän?! #

Siis tänä ilta­na Nelo­sel­ta. #

Nyt muis­tin aika­na: huo­mi­sen ja yli­huo­mi­sen aika­na voi sai­til­la olla käyt­tö­kat­kok­sia. #

Soli sem­mo­nen, kyl­mäs­tä kan­gis­tu­nu ampiai­nen, tuos­sa par­vek­keel­la, aamul­la. Yhte­nä päi­vä­nä alku­ke­säs­tä sain kyl­lä näi­tä hätis­tel­lä (etsi­ne­vät­kö pesä­paik­kaa sil­loin), mut­ta sit­tem­min eivät tänä kesä­nä ole juu­ri­kaan pahem­min häi­rin­neet. #

Joo, iski taas himo vään­tää käsin HTML:ää, joten piti teh­dä tikus­ta asi­aa. Mut­ta huo­mat­kaa, että ampiai­nen otsi­kos­sa pis­tää sil­mään! #

 #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]15:58[/klo] Lisä­sin lin­kin Digi­to­dayn kolumniin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

On taas se aika vuo­des­ta, jol­loin par­vek­kee­no­vi on pidet­tä­vä auki jota­kuin­kin kak­si­kym­men­tä­nel­jä tun­tia vuo­ro­kau­des­sa. On myös se aika vuo­des­ta, jol­loin siel­tä vii­leän ilman muka­na tulee hel­ve­tin­moi­sia myrk­ky­pil­viä. Sit­ten välil­lä siel­tä kuu­luu, että kröh-HÖHÖRH­RÖH­RÖR­HÖHGHRRRHH. #

Sen päi­vän, jona siel­tä kuu­luu, että kröh­hö­hörh­rö­hyy­aaaaAAAAAAAAAAAAT­HUMP, minä julis­tan ilon ja puh­taan hen­gi­ty­sil­man päi­väk­si. #

Sama se niil­le ravin­to­loil­le, saa­ta­na, mut­ta teki­si­vät tupa­koin­ti­kiel­lon ker­ros­ta­lo­par­vek­keil­le! Vai onko tar­koi­tus, että minun pitää läh­teä omas­ta kodis­ta­ni ravin­to­laan saa­dak­se­ni hen­git­tää puh­das­ta ilmaa? #

Voi­tai­siin perus­taa vaik­ka kuhun­kin taloon sem­moi­nen tupa­koit­si­joi­den sii­pi, jos­sa par­vek­keet oli­si­vat umpi­nai­sia lasi­kop­pe­ja, ja niis­sä ole­va ilma kier­täi­si vain nii­den kop­pien välil­lä tule­mat­ta kos­kaan ulos. Siis vähän niin kuin se Lord Bore­do­min mui­nai­nen, lois­ta­va ehdo­tus. #