Pari kuu­kaut­ta sit­ten sela­sin jon­kun auki jät­tä­mää hake­mis­toa (muis­taak­se­ni MBne­tis­sä ole­vil­la koti­si­vuil­la). Hake­mis­ton sisäl­tö oli val­ta­va liu­ta seka­lai­sia kuvia, jou­kos­sa joi­ta­kin haus­ko­ja­kin, jos­ta syys­tä pus­kin eteen­päin vaik­ka jou­kos­sa oli myös tätä vas­ten­mie­lis­tä osas­toa. Luon­to­ni ei oikein sal­li minun jät­tää mitään kesken[alaviite]Eipäs nau­res­kel­la sielä.[/alaviite], kai­kis­ta vähi­ten jon­kin äärel­li­sen jou­kon käsit­te­lyä. Kuten mai­nit­sin, olen yleen­sä reak­tiois­sa­ni sala­man­no­pea, mut­ta ken­ties se joh­tui väsy­myk­ses­tä, ken­ties taval­lis­ta suu­rem­mas­ta mää­räs­tä ker­ral­la niel­tyä infor­maa­tio­puu­roa, ken­ties koko­nais­kiin­tiön täyt­ty­mi­ses­tä, ken­ties vain sii­tä, että en yksin­ker­tai­ses­ti tajun­nut luke­ma­ni teks­tin ja sii­hen liit­ty­vän kuvan mer­ki­tys­tä vaan tui­jo­tin nii­tä yrit­täen hah­mot­taa näke­mää­ni. Ja sit­ten nap­sah­ti. #

Kysees­sä ei ehkä ollut pahin asia mitä Inter­ne­tis­sä kuu­naan on nähty[alaviite]Hyvä on, se on sub­jek­tii­vi­nen asia. Tämä oli minul­le pahin koke­mus, jol­le­kul­le muul­le sel­lai­nen on ehkä Goat­se.[/alaviite], mut­ta jos­ta­kin syys­tä juu­ri tämä teki minul­le sen tem­pun, että se paloi kiin­ni pää­hä­ni ja sai minut niin teh­des­sään voi­maan, valeh­te­le­mat­ta, fyy­si­ses­ti pahoin. Minun oli pak­ko nous­ta tuo­lil­ta­ni, jaloi­tel­la, käy­dä par­vek­keel­la hen­git­tä­mäs­sä ulkoil­maa ja käyt­tää kai­ken­lai­sia pop­pa­kons­te­ja, jot­ta sain maha­ni pysy­mään aisois­sa sen aikaa, että kuvan terä­vim­mät yksi­tyis­koh­dat oli­vat haih­tu­neet sil­mis­tä­ni. Vie­lä seu­raa­va­na aamu­na kuva palau­tui heti herät­tyä­ni mie­leen yhdes­sä vas­ten­mie­li­syy­den­tun­teen kans­sa. Tähän men­nes­sä olin sen­tään kui­ten­kin kyen­nyt palau­tu­maan net­ti­ve­te­raa­nin kapa­si­tee­tis­sa­ni sen ver­ran, että epäi­lyk­se­ni oli herän­nyt, ja läh­din tut­ki­maan asi­aa. #

Van­ha kun­non Snopes.com vah­vis­ti epäi­ly­ni: kysees­sä oli hui­jaus. Yksin­ker­tai­nen, jos­kin var­sin ove­la ja koh­tuul­li­sen huo­lel­li­ses­ti teh­ty kuva­ma­ni­pu­laa­tio. Vali­tet­ta­vas­ti asian tut­ki­mi­sen yhtey­des­sä minun oli näh­tä­vä pait­si kuva toi­ses­ta sen raa­ka-ainee­na ollees­ta aihees­ta, joka viat­to­muu­des­saan­kin nyt vain muis­tut­ti minua jär­ky­tyk­ses­tä­ni, myös itse Paha Kuva vie­lä ker­ran. Lisäk­si se, että kuva pal­jas­tui tekais­tuk­si, ei hel­pot­ta­nut­kaan oloa­ni yhtään, niin kuin olin toi­vo­nut. #

Tätä jat­kui ehkä kak­si viik­koa, mut­ta onnek­se­ni tie­sin entuu­des­taan ihmis­mie­len unoh­dus­ky­vyn voi­man ja sitä aktii­vi­ses­ti aut­ta­mal­la (joh­taen aja­tuk­set aina tie­toi­ses­ti pois mie­li­ku­vas­ta) pahoin­voin­ti lopul­ta haih­tui. Muis­ti­ku­va toki säi­lyi, mut­ta pää­sin pis­tee­seen, jos­sa tor­ju­mal­la sen heti alkuun­sa ehdin vält­tää sitä seu­raa­van pahoin­voin­nin tun­teen. Sit­ten muis­ti­ni teki minul­le tem­put ja nak­ka­si saman näky­män vii­me yönä unes­sa taas etee­ni, vie­lä entis­tä­kin elä­väm­pä­nä. #

Unes­sa minua pis­ti hyön­tei­nen pol­veen. Sen seu­rauk­se­na koko pol­ven iho tuleh­tui, mut­ta tuleh­dus ei ollut mitään lie­vää puno­tus­ta. Koko pol­vea peit­tä­vä nah­ka muut­tui pak­sua, mus­taa, kuprui­le­vaa, kar­rel­le hiil­ty­nyt­tä pape­ria muis­tut­ta­vak­si mure­ne­vak­si, kuol­leek­si ja tunn­ot­to­mak­si ker­rok­sek­si. Työn­sin sor­men sen reven­neen reu­nan alle ja tun­nus­te­lin sitä sen sisä­puo­lel­ta. Niin teh­des­sä­ni voin unes­sa pahoin. Voin pahoin nyt­kin, kun muis­te­len, mil­tä se tun­tui. Onnek­se­ni en niin pal­jon kuin koet­te­le­muk­se­ni alku­puo­lel­la, mut­ta nyt taas pal­jon enem­män kuin eilen. #

En tar­joa täs­sä min­kään­lais­ta vii­tet­tä suo­raan infor­maa­tioon näke­mäs­tä­ni kuvas­ta. Sen jo näh­neet saat­ta­vat sen unes­ta­ni tun­nis­taa, tai sit­ten eivät. Vih­jee­nä epä­var­moil­le, ja muil­le muu­ten vain tie­don­an­to­na ker­rot­ta­koon, että minul­le tun­tuu ole­van jos­ta­kin syys­tä eri­tyi­sen vas­ten­mie­li­nen aja­tus ihmi­sen ja kas­vin väli­muo­dos­ta. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]29.3.2006[/klo] 10:39 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]27.1.2009[/klo] 11:30 Päi­vi­tin linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

No niin, alkaa olla sen ver­ran myö­hä että on aika pala­ta tuo­hon luvat­tuun hyön­tei­su­neen. Jos en oli­si abso­lu­tis­ti niin täs­sä vai­hees­sa oli­si nii­den kuu­lui­sien roh­kai­su­ryyp­py­jen paik­ka. #

Kuten kaik­ki koke­neem­man Inter­net-pol­ven ihmi­set tie­tä­vät, Netis­tä löy­tyy kai­ken­lais­ten kivo­jen ja has­su­jen jut­tu­jen ohel­la joi­ta­kin sai­rai­ta ja vas­ten­mie­li­siä jut­tu­ja. Täs­sä vai­hees­sa näis­tä mitään tie­tä­mät­tö­mien ei kan­na­ta nou­dat­taa ihmi­sel­le niin perin luon­tais­ta ute­liai­suut­taan nii­tä etsi­mäl­lä, vaan kan­nat­taa tutus­tua aihee­seen epä­suo­ras­ti. Suo­sit­te­len Wiki­pe­dian artik­ke­lia shok­ki­si­vuis­ta, eli Inter­net-sivuis­ta, joil­la on nimen­sä mukai­ses­ti yksi ainoa tar­koi­tus: jär­kyt­tää kat­so­jaa jol­la­kin tör­keäl­lä mate­ri­aa­lil­la. #

Täs­sä yhtey­des­sä tör­keä ei sit­ten tar­koi­ta esi­mer­kik­si nai­sen suku­puo­lie­lin­tä, vaan jos sel­lai­nen shok­ki­sai­til­ta löy­tyy­kin niin tyy­pil­li­ses­ti se oli­si sil­vot­tu tai luon­nol­li­sel­la taval­la vaka­vas­ti epämuodostunut[alaviite]Huomattavaahan täs­sä on, että itse kuvan aihe voi olla vain luon­nol­li­nen poik­kea­ma, mut­ta sen esil­le aset­ta­mi­nen pel­kän shok­kiar­von­sa täh­den on tör­ke­ää (puhu­mat­ta­kaan koh­teen ihmi­sar­voa alen­ta­vaa). Tein tämän tar­ken­nuk­sen kos­ka en jak­sa­nut vii­la­ta tuo­ta lauset­ta niin, ettei sitä voi­si ymmär­tää vää­rin sen osal­ta, että­kö epä­muo­dos­tu­nut suku­puo­lie­lin oli­si minus­ta törkeä.[/alaviite]. Mai­nit­tu Wiki­pe­dian artik­ke­li on objek­tii­vi­nen, asial­li­nen, eikä sisäl­lä kuvia sii­nä kuva­tuis­ta asiois­ta. Tie­tys­ti, mikä­li ei kes­tä rumien asioi­den rehel­li­siä kuvauk­sia­kaan, lie­nee syy­tä jät­tää artik­ke­li­kin luke­mat­ta. Mut­ta sii­nä tapauk­ses­sa kan­nat­tai­si jo ehkä jät­tää koko WWW kovem­pi­nah­kai­sil­le. #

Kuten nyt edel­li­ses­tä voi pää­tel­lä, kat­soi­sin itse­kin kuu­lu­va­ni tähän koke­neem­paan Inter­net-pol­veen ja näin ollen olen näh­nyt oman osa­ni näi­tä tör­keyk­siä. Goat­se tuli ja meni, ja sen näke­mi­nen tie­tys­ti hie­man vih­lai­si niin kuin var­mas­ti ketä tahan­sa kes­ki­ver­toih­mis­tä. Sii­tä pää­sin kui­ten­kin yli hyvin pian ja tie­tys­ti se oli omal­la taval­laan haus­ka­kin jut­tu — aina­kin sii­tä lopul­ta tuli sel­lai­nen loput­to­mien paro­dioi­den (K18) kaut­ta. Sen ver­ran olen jo ehti­nyt noil­le jopa tur­tua, että synk­kä­nä het­ke­nä (K18) saa­tan jopa itse­kin las­kea niis­tä leik­kiä. #

Tär­kein etu koke­muk­ses­ta­ni kui­ten­kin on, että osaan jo aavis­taa sen, että jotain rumaa on tulos­sa, mones­ti vält­tää ne koko­naan, ja ennen kaik­kea reak­tio­ky­ky­ni on hiou­tu­nut sala­man­no­peak­si: jos jota­kin tör­kyä yri­te­tään pää­hä­ni tun­kea ilman suos­tu­mus­ta­ni (jol­lai­sen saa­mi­nen on käy­tän­nös­sä lähes mah­do­ton­ta), hii­ri­kä­te­ni viu­hah­taa ja ruma kuva kato­aa näy­töl­tä jäl­kiä jät­tä­mät­tä. Ja jäl­kiä ne tot­ta vie voi­vat jät­tää. Erään kuva­tun­lais­ta tör­kyä keräi­le­vänSti­le­pro­jec­tin jäbä, jos luu­let­te kes­tä­vän­ne. sanoin on ole­mas­sa kuvia, jot­ka pala­vat kiin­ni verk­ko­kal­vol­le eivät­kä enää siel­tä läh­de. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]29.3.2005[/klo] 10:55 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]27.1.2009[/klo] 9:46 Päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #