“I now do what other people only dream. I make art until someo­ne dies. See? I am the world’s first ful­ly func­tio­ning homici­dal artist.” #

IMDb: “Memo­rable Quo­tes from Bat­man” #

1. Mis­sä olit kun kuu­lit ter­ro­ris­ti-iskuis­ta USAs­sa 11.9.2001?
2. Mil­tä sil­loin tuntui?
3. Olet­ko näh­nyt jon­kun asi­aa käsittelevän/sivuavan elo­ku­van (kuten Uni­ted 93 tai Fah­ren­heit 9/11)?
4. Onko 9/11 joten­kin vai­kut­ta­nut elämääsi?
5. Mitä haluai­sit vie­lä sanoa asias­ta? Sana on vapaa.

Skru­bu (lin­ki­tys oma­ni) #

1. Mis­sä olit? Kotona.
2. Mil­tä tun­tui? Mah­ta­val­ta. Jok’i­ki­nen iho­kar­va pys­tys­sä ja tip­pa linssissä.
3. Näh­nyt aihee­seen liit­ty­viä elo­ku­via? Fah­ren­heit 9/11 löy­tyy dvd-hyl­lys­tä. Uni­ted 93:een olin jo varan­nut lipun, mut­ta peruin sen sit­ten. Ajat­te­lin, ettei se kui­ten­kaan ole hin­tan­sa väär­ti. Kat­soa aion toki jos­kus, kun­han se hal­pa-dvd-koriin pää­tyy. Samoin sen toi­sen… World Tra­de Cen­terin. Ja vaik­kei se suo­raan tähän lii­ty­kään, niin Path to Para­di­sen olen näh­nyt, se oli hyvä.
4. Vai­ku­tus elä­mään? Eipä näky­vää vai­ku­tus­ta ole. Tar­vit­tai­siin jotain vie­lä­kin dra­maat­ti­sem­paa että sil­lä oli­si mitään näky­vää vai­ku­tus­ta näin mität­tö­mään elä­mään. Toki­han se samal­la on kui­ten­kin vai­kut­ta­nut meis­tä useim­pien elä­mään eri­näi­si­nä psyyk­ki­si­nä, sosi­aa­li­si­na ja poliit­ti­si­na ilmiöi­nä, joi­den vai­ku­tus­me­ka­nis­mit ovat yleen­sä näkymättömiä.
5. Sana on vapaa. Alan kai tul­la van­hak­si kun tun­nen tar­vet­ta seli­tel­lä poliit­ti­ses­ti epä­kor­rek­tia näke­mys­tä­ni, mut­ta olkoot sit­ten niin.

   Ennen 9/11:iä olin parin vuo­den ajan kat­sel­lut CNBC:tä var­sin aktii­vi­ses­ti. Minut oli vähi­tel­len täyt­tä­nyt tur­val­li­suu­den­tun­ne, jon­ka vain lähes 24 tun­tia vuo­ro­kau­des­sa ruu­dus­sa pyö­ri­vät indek­si­lu­vut, talous­uu­ti­set, talous­ke­hi­tyk­sen kan­nal­ta tär­keim­mät pää­uu­ti­set, finans­si­hai­den haas­tat­te­lut ja kuvat hek­ti­sis­sä pörs­si­ra­ken­nuk­sis­sa rie­hu­vis­ta mekla­reis­ta voi­vat syn­nyt­tää: tun­ne sii­tä, että minul­la on suo­ra yhteys sii­hen osaan todel­li­suut­ta, jos­sa koko minua ympä­röi­vän maa­il­man koh­ta­lo muo­va­taan. #

   Tur­val­li­suu­den­tun­teen lisäk­si tuo kana­va­ni talous­e­lä­män syk­ki­vään yti­meen tuki kui­ten­kin myös minul­le jo aiem­min syn­ty­nyt­tä loh­du­ton­ta käsi­tys­tä ihmi­sen mität­tö­myy­des­tä. Kas­vo­ja tuli ja meni, ja sitä ihmis­vi­li­nää kat­sel­les­sa kävi tus­kal­li­sen sel­väk­si kuin­ka mer­ki­tyk­se­tön jokai­nen nois­ta muu­ra­hai­sis­ta oli keon kan­nal­ta. Ei yksi­kään ollut niin kor­vaa­ma­ton, ettei­kö sai­raus- tai kuo­le­man­ta­pauk­sen sat­tues­sa oltai­si vuo­ro­kau­den sisäl­lä jos­tain saa­tu tilal­le toi­nen, rat­kai­se­vil­ta omi­nai­suuk­sil­taan saman­lai­nen puku­mies tai jak­ku­nai­nen. Kaik­ki nuo ihmi­set oli­vat täyt­tä­neet heil­le ase­te­tut laa­tu­vaa­ti­muk­set ja sik­si he oli­vat lunas­ta­neet paik­kan­sa mam­mo­nan nimen luku­jen lii­kut­te­li­joi­den jou­kos­sa, eikä hei­dän tuo­tan­to­lin­jaan­sa sul­jet­tai­si kos­kaan. #

   Lisäk­si tämä yksi­suun­tai­nen kana­va­ni maa­il­ma­ni sie­luun ei anta­nut minul­le mitään kei­no­ja vai­kut­taa sii­hen, vaan antoi minun vain kat­soa kuin­ka sen sydän syk­ki. Eikä tätä per­pe­tuum mobi­lea pysäyt­täi­si mikään mah­ti maa­il­mas­sa. Vie­lä tuol­loin minus­ta tun­tui, ettei mikään sai­si sitä edes nyt­käh­tä­mään. #

   Ja sit­ten koit­ti syys­kuun yhdes­tois­ta päi­vä vuon­na 2001, jon­ka aamu­na Moham­med Atta, Marwan al-Sheh­hi, Hani Han­jour ja kump­pa­nit ampui­vat hopea­luo­tin­sa suo­raan pedon sydä­meen ja osoit­ti­vat näin teh­des­sään, ettei se ole haa­voit­tu­ma­ton. #

   Syys­kuun yhden­nen­tois­ta päi­vän isku­jen teki­jöi­hin koh­dis­ta­maa­ni ihai­lua ei pidä sekoit­taa ylei­seen ame­rik­ka­lais­vas­tai­suu­tee­ni eikä var­sin­kaan pidä luul­la, että ajat­te­li­sin uhrien joten­kin ansain­neen koh­ta­lon­sa. Kevin Cosgro­ven puhe­lu on minus­ta var­mas­ti yhtä jär­kyt­tä­vää kuun­nel­ta­vaa kuin muis­ta­kin, ja pai­kal­la olleet palo- ja pelas­tus­työn­te­ki­jät ovat minus­ta­kin lähi­his­to­rian suu­ria san­ka­rei­ta (kuun­te­len nau­hoi­tuk­sia palo­mies­ten radio­pu­he­luis­ta sään­nöl­li­ses­ti). Minun pää­hä­ni mah­tu­vat molem­mat näkö­kul­mat yhtä aikaa, enkä minä näe nii­den välil­lä mitään ris­ti­rii­taa, kos­ka kyse on vain saman koli­kon eri puo­lis­ta (tai pikem­min­kin hyper­kuu­tion vähem­piu­lot­tei­sis­ta pro­jek­tiois­ta). #

   Kaik­ki tuon syys­kuun jäl­keen teh­dyt iskut kuten Lon­toon pom­mit ovat olleet vain kal­pe­aa jäl­jit­te­lyä, enkä osaa kuvi­tel­la että mil­lään, pel­käs­tään sivii­lei­hin koh­dis­tu­val­la iskul­la oli­si enää saman­lais­ta vai­ku­tus­ta. Ehkä myös Karl­heinz Stock­hause­nin pääs­sä liik­kui jotain täl­lais­ta, kun hän nimit­ti syys­kuun yhden­nen­tois­ta päi­vän isku­ja kaik­kein suu­rim­mak­si taideteok(sek)si.