No jos tämän opuk­sen perus­teel­la oli­sin ollu tera­pi­aa valit­se­mas­sa niin tus­kin oli­sin ryh­mä­te­ra­pi­aan pää­ty­nyt. #

“Psy­ko­te­ra­pia­ryh­mäs­sä ihmi­nen uskal­tau­tuu näyt­tä­mään toi­sil­le sel­lai­sia puo­lia itses­tään, joil­ta mie­luus­ti aiem­min on sul­ke­nut omat­kin sil­män­sä. Paran­ta­va koke­mus syn­tyy sii­tä, että ryh­mä ei hyl­kää sinua, vaik­ka oli­sit­kin välil­lä han­ka­la, mus­ta­suk­kai­nen tai pik­ku­mai­nen. […] #

Jokai­sen tapa toi­mia ihmis­suh­teis­saan tulee ryh­mäs­sä näky­viin, ja toi­set anta­vat sii­tä palau­tet­ta. Näin ihmi­nen tulee vähi­tel­len itse tie­toi­sek­si sii­tä, mil­lä taval­la hän on mui­den ihmis­ten kans­sa. Enää ei tar­vit­se ihme­tel­lä, ‘mik­si minul­le käy aina näin.’ Ryh­mä on myös tur­val­li­nen paik­ka kokeil­la uuden­lais­ta käyt­täy­ty­mis­tä. #

Ryh­mäs­sä jokai­nen voi har­joi­tel­la itsel­le tar­peel­li­sia sosi­aa­li­sia tai­to­ja: arka opet­te­lee sano­maan mie­li­pi­teen­sä, suu­las har­jaan­tuu kuu­le­maan mui­ta, aina myön­ty­väi­nen roh­kais­tuu sano­maan ei.” #

“Ryh­mäp­sy­ko­te­ra­pia - mil­lai­sen roo­lin otan ryh­mäs­sä” ( [#] Tii­na Tik­ka­nen: Psy­ko­te­ra­piao­pas) #

En tun­nis­ta tuos­ta sitä mitä itse olen koke­nut, en ollen­kaan. Siis voin kuvi­tel­la, että jol­lain tasol­la tuo pitää ehkä paik­kan­sa kog­ni­tii­vi­ses­sa ryh­mä­te­ra­pias­sa, mut­ta sitä­kään en kuvai­si tuol­la taval­la jos haluai­sin sii­tä olen­nai­sim­man tuo­da esiin. Toki en ole ollut ryh­mäs­sä nyt kuin puo­li vuot­ta, mut­ta sil­ti­kin minus­ta pitäi­si olla itses­tään­sel­vää kenel­le tahan­sa, että ei tuom­moi­sel­la tera­pial­la saa­tai­si aikaan mitään tulok­sia. Ja sil­ti ryh­mä­te­ra­pia on jat­ku­vas­ti yksi­lö­te­ra­pian kus­tan­nuk­sel­la suo­si­tum­pi mikä näkyy muun muas­sa Kelan tera­pia­ra­ho­jen suun­taa­mi­ses­ta siihen.Joku sai­si pot­kia Kelan web­mas­te­rin tajut­to­mak­si idioot­ti­mai­sis­ta javasc­ript-vali­kois­ta jot­ka ei toi­mi Fire­foxis­sa mis­tä syys­tä tähän en voi lin­ka­ta tie­dot­tei­ta. Niin­pä kuvaus on päin pyl­lyn­rei­jän­sil­mää. #

Sen sijaan täs­sä seu­raa­vas­sa sit­ten on kuvaus joka jo kolah­taa. #

“Tera­peut­ti­sen pro­ses­sin ydin on sisäis­ten objek­ti­suh­tei­den muo­vaa­mi­nen, mikä tapah­tuu suu­rel­ta osin sijoit­ta­van samas­tu­mi­sen kaut­ta. Se, voi­ko tämä pro­ses­si joh­taa ymmär­tä­vään vuo­ro­vai­ku­tuk­seen, riip­puu tera­peu­tin kyvys­tä olla säi­liö­nä poti­laan sijoi­tuk­sil­le.” #

[#] Arp­po, Pölö­nen, Sito­lah­ti (toim.): Ryh­mäp­sy­ko­te­ra­pian perus­teet (koros­tus oma­ni) #

[#] Eli jos yrit­täi­sin dek­ryp­ta­ta tuon: suh­tees­saan ryh­mään sen jäse­ne­nä ole­va ihmi­nen käyt­tää (ikäi­sen­sä kehi­tys­ta­soon näh­den) alkeel­li­sia kei­no­ja, eli omien omi­nai­suuk­sien­sa jaka­mis­ta nii­den sie­det­tä­vyy­den tai tar­peel­li­suu­den perus­teel­la, ja sie­tä­mät­tö­mien tai tar­peel­lis­ten (eli mah­dol­li­ses­ti uha­na­lais­ten, arvok­kai­den) omi­nai­suuk­sien sijoit­ta­mis­taSijoit­ta­vas­ta samas­tu­mi­ses­ta tämä kir­jan luku käyt­tää myös kryp­tis­tä nimi­tys­tä pro­jek­tii­vi­nen iden­ti­fi­kaa­tio, mut­ta sen (ja objek­ti­suh­teen) suu­rem­paan sana­hie­nos­te­luun sii­nä ei sor­ru­ta. mui­hin ryh­män jäse­niin ja tera­peut­tiin. #

Ensi­si­jai­ses­ti tämä sijoit­ta­mi­nen tapah­tuu tie­tys­ti kysei­sen hen­ki­lön omas­sa pääs­sä, mut­ta samal­la taval­la kuin vau­va suh­tees­sa äitiin­sä, pahoin­voi­va ihmi­nen kyke­nee siir­tä­mään oman pahan olon­sa toi­seen ihmi­seen myös todel­li­suu­des­sa. Sit­ten aika­naan tera­peut­ti (ja mah­dol­li­ses­ti ja toi­vot­ta­vas­ti myös muut sii­hen kyke­ne­vät vas­taa­not­ta­jat) palaut­ta­vat nämä tun­teet, mut­ta eivät sel­lai­si­naan vaan työs­tet­tyi­nä, antaen samal­la ikään kuin mal­lin, jon­ka alku­pe­räi­nen tun­teen ‘pulaut­ta­ja’ sit­ten sisäis­tää uute­na, oma­na, kyp­sem­pä­nä tapa­naan käsi­tel­lä tämä tun­ne jat­kos­sa itse­näi­ses­ti ilman tar­vet­ta syös­tä se uudel­leen kans­saih­mi­siin sel­lai­se­naan — mikä tera­pia­ryh­män tapai­sen kei­no­te­koi­sen ympä­ris­tön ulko­puo­lel­la hänet toden­nä­köi­ses­ti on sosi­aa­li­sis­sa suh­teis­sa pat­ti­ti­lan­tei­siin syök­se­nyt­kin. #

Ei puhet­ta­kaan mis­tään lap­sel­li­ses­ta “ker­ro, sinua ei tor­ju­ta, niin heti on parem­pi olo”. #

Minus­ta on kum­mal­lis­ta että niin­kin kiin­nos­tu­nut kuin olen psy­ko­lo­gias­ta aina ollut, tämä on ensim­mäi­nen ker­ta kun näen noin yksin­ker­tai­sen selos­tuk­sen sii­tä, mitä tera­pias­sa todel­la tapahtuu.Tämä ei ollut ryh­mä­te­ra­pias­pe­si­fi­nen vaan yleen­sä psy­ko­te­ra­pi­aan päte­vä seli­tys. Ja kyl­lä, olen tie­toi­nen että on ole­mas­sa eri kou­lu­kun­tia joi­den näke­mys tera­pian vai­ku­tus­ta­vas­ta on eri. Mikä tär­kein­tä, tämä seli­tys on samal­la täy­sin uskot­ta­va, eli sii­nä ei vedo­ta mihin­kään mys­ti­siin olen­toi­hin tai käsit­tei­siin, joi­den mer­ki­tyk­ses­sä nii­den käyt­tä­jä itse­kin hor­juu. Toki seli­tys oli pal­jon pitem­pi koko­nai­suu­des­saan kuin tuo lai­naus, mut­ta sil­ti­kin sen koko pituus oli vain 10 sivua. #

En sano että tuo on ainut meka­nis­mi joka vai­kut­taa, tai edes, että se on lopul­li­nen totuus, mut­ta aina­kin se on yksi minun jär­jel­lä­ni aja­tel­tu­na mah­dol­li­nen meka­nis­mi, eli mate­maa­ti­kon sanoin: “rat­kai­su on ole­mas­sa!” #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]4.8. 0:15[/klo] Nyky­ai­kais­tin tek­niik­kaa ja viit­taus­ta­paa. Kelan web­mas­te­rin hau­kut siir­sin alaviitteeseen.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]13.10. 14:04[/klo] Vii­la­sin ulkoa­sua ja kor­ja­sin jon­kin ver­ran viit­tauk­sia (Jyväs­ky­län kir­jas­tot kuu­lu­vat nyt Aalto-kirjastoihin).[/muokkaus]
[muokkaus][klo]5.7. 20:49[/klo] Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]23.1.2007 15:49[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]24.1. 12:29[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin sijoit­ta­vaa samas­tu­mis­ta sel­vit­te­le­vän kap­pa­lee­ni alkuun.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #