Puuh. #

Vel­vol­li­suu­det hoi­dettu: pikku-j lähti van­hem­piensa kanssa loma­reis­sulle, nuo­ri­herra I. on käy­tetty perin­tei­sellä aje­lulla ja pik­ku­veli viety koti­mat­kan­ju­nalle. #

Pikku-j on se har­jaan­tu­mis­luo­kan tai­te­li­ja­tyttö, jolla on vähän saman­lai­sia vin­keitä kuin tuolla Kau­ran Esi­koi­sella: samat asiat (ki)innostavat häntä yhä uudes­taan ja uudes­taan. Pidän pikku-j:lle satu­tun­teja Mes­sen­ge­ril­lä­Tuo Messenger-satuilu on yksi vii­mei­siä, tär­keitä syitä, joi­den vuoksi olen yhä­kin Windows-käyttäjä. En ole löy­tä­nyt, enkä kyllä ehti­nyt juuri etsi­mään­kään, kor­vaa­via, vapaita sys­tee­meitä, jotka mah­dol­lis­tai­si­vat video­neu­vot­te­lun ja pika­vies­tin­nän Windows-koneen kanssa. Linuxissa toi­mi­van web­ka­me­ran olen jo hank­ki­nut. ja täällä käy­des­säni livenä. Lisäksi puos­ka­roin häntä sillä kiin­ni­pi­don omalla sovel­luk­sel­lani. #

Pikku-j on ker­ras­saan ihas­tut­tava suku­lais­lapsi, mutta sijais­van­hem­muus on toki pitem­män päälle ras­kasta. Kun kui­ten­kin tie­sin, että ovat tuonne lomalle läh­dössä, halusin antaa lap­selle niin pal­jon aikaa ja huo­miota kuin vain kyke­nin itses­täni irti repi­mään, koska huo­miota lap­set tar­vit­se­vat. Huo­miota ker­jää­vät lap­set vie­läpä muita enem­män, eikä suin­kaan päin vas­toin, niin kuin vielä jos­kus kivi­kau­della jot­kut ovat kuu­lemma erheel­li­sesti luul­leet. Huo­mio! Kan­nat­taa lukea Kau­ran teksti, joka syvä­pu­reu­tuu tähän aihee­seen. #

Nuo­ri­herra I.:n toi­min­nal­li­set ongel­mat puo­les­taan ovat astetta vai­keam­pia vai­kut­taen moto­rii­kan kautta mm. siten, että puhe ei onnistu äänellä vaan sii­hen tar­vi­taan viit­to­mia. Häpeäk­seni minä en osaa niitä vie­lä­kään ja lisäksi ennä­tän aina tapaa­mis­ten välissä unoh­taa nekin muu­ta­mat, jotka opin tava­tes­samme. Mutta autoa­je­lulla ei onneksi pal­jon tar­vitse jutella kun Jukka Kuop­pa­mäki1 ja muut I.:n äidin cd:t pan­naan auton soit­ti­meen mölyä­mään. #

I. on X:n pik­ku­veli, mikä aiheut­taa minulle ras­kaan kalii­pe­rin lisä­jän­ni­tys­mo­men­tin näi­hin tapaa­mi­siin. Kaikki meni kui­ten­kin suh­teel­li­sen hyvin lukuu­not­ta­matta sitä, että join ihan huo­maa­mat­tani kah­via kun sitä tar­jot­tiin, vaikka olin lopet­ta­nut. Pidet­tä­köön sitä vaik­kapa sit­ten todis­teena siitä, miten tehok­kaasti onnis­tuin tuk­ki­maan tie­toi­suu­des­tani kaikki muut­kin aja­tuk­set, jotka ehkä pää­häni yrit­ti­vät ympä­ris­töstä, pai­kasta ja ihmi­sistä joh­tuen joh­tua. Mitkä aja­tuk­set, mistä, kenestä, ei mis­tään, kenes­tä­kään, en minä tiedä mistä te puhutte. #

Sen sijaan minä puhun tässä, näi­den ihmis­ten yhtey­dessä vel­vol­li­suuk­sista, vaikka eihän minua näi­hin lap­si­suh­tei­siin mikään tie­ten­kään vel­voita, paitsi oma oma­tun­toni. Olen nimit­täin yhtä itse­käs kuin Jee­sus: olen läheis­riip­pu­vai­nen, eli en kykene suun­taa­maan hel­lyy­den, sää­lin ja välit­tä­mi­sen tun­teita itseeni vaan tar­vit­sen jon­kun toi­sen, joka tar­vit­see niitä enem­män kuin minä. Tai kään­täen, minä en kykene otta­maan niitä tun­teita vas­taan ja tar­vit­sen nii­den tal­len­ta­mi­seen, sijoit­ta­mi­seen, sijoit­ta­vaan samais­tu­mi­seen, toi­sia ihmi­siä. Kukapa sii­hen tar­koi­tuk­seen oli­si­kaan sopi­vampi kuin kaksi eri­tyis­lasta, jotka omien ikä­to­ve­rei­densa jou­kossa eivät jää yksin omasta valin­nas­taan joh­tuen, kuten minä, vaan tah­dos­taan riip­pu­matta. #

Puuh. # Vel­vol­li­suu­det hoi­dettu: pikku-j lähti van­hem­piensa kanssa loma­reis­sulle, nuo­ri­herra I. on käy­tetty perin­tei­sellä aje­lulla ja pik­ku­veli viety koti­mat­kan­ju­nalle. # Pikku-j on se har­jaan­tu­mis­luo­kan tai­te­li­ja­tyttö, jolla on vähän saman­lai­sia vin­keitä kuin tuolla...