Minulla ei ollut sanoja… ei, kyllä minulla oli sanoja tämän sano­mi­seen aiem­min­kin, mutta ei mie­les­täni riit­tä­vän hyviä. #

Minä rakas­tan hir­viöitä. Hir­viöt, var­sin­kin klas­si­set, ovat aina olleet minusta kieh­to­via. Oli­vat ne tie­tysti pelot­ta­via­kin, ja monet illat tuli­kin pie­nenä pelät­tyä pei­ton alla, kun oli luke­nut hirviö- ja kum­mi­tus­jut­tuja Valit­tu­jen Palo­jen Tie­don raja­mailla -kir­jasta, joka lap­sen näkö­kul­masta oli aikuis­ten kirja oikean maa­il­man tosi­ta­pah­tu­mista. Sitä­hän se monille aikui­sil­le­kin on, mutta nykyi­sin minun jär­keni sen­tään riit­tää näke­mään noin ilmei­sen huu­haan läpi. #

Eri­tyi­sesti pidin tie­tysti siitä aukea­masta, jolla esi­tel­tiin elo­ku­vien hir­viöitä; klas­si­set Dracula, Fran­kens­tei­nin hir­viö ja ihmis­susi ja monia muita. Tänään sit­ten näin Ant­ti­lassa bok­sit, ja ne jäi­vät tie­tysti vai­vaa­maan. Eivät vai­vaa enää. #

 #

Minä siis rakas­tan hir­viöitä, mutta en pel­käs­tään elo­ku­vissa. En ole varma, oli­si­vatko nuo elo­ku­vat jää­neet kai­her­ta­maan mieltä juuri tänään, jol­len olisi käy­nyt pientä kom­men­tin­vaih­toa Eufe­mian kanssa Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nuk­sen pals­talla. Eufe­mia ereh­tyi mai­nit­se­maan (ihan sivu­asiana) pari­suh­teet, jotka päät­ty­vät masen­nuk­sen takia, ja minä en voi­nut olla tart­tu­matta sii­hen. Hän kir­joit­taa: #

“Masen­nus­han tart­tuu, eten­kin hoi­ta­ma­ton masen­nus; puhun tie­tysti omasta koke­muk­ses­tani […]. Kun pai­noin 47 kg (olen 165 cm pitkä) ja nukuin kes­ki­mää­rin 3 tun­tia yössä koska kotiini saat­toi mil­loin hyvänsä mistä syystä hyvänsä ilmaan­tua musta pilvi, josta sin­koili pie­niä terä­viä esi­neitä sat­tu­man­va­rai­siin suun­tiin, läh­din pois. Sit­tem­min olen voi­nut pal­jon parem­min. Olen näh­nyt muu­ta­man muun­kin vas­taa­va­no­loi­sen tapauk­sen, eli kyllä, on sään­nön­kal­tai­nen, että ihmi­nen pake­nee hoi­ta­ma­tonta masen­nusta jos voi.” #

Eufe­mia, Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nuk­sen kom­ment­ti­pals­talla #

On tun­nus­tuk­sen paikka. Minä olen mies­puo­li­nen vas­tine suo­ma­lai­selle nai­selle, joka ottaa hak­kaa­van alko­ho­lis­ti­mie­hen eikä jätä tätä vaikka jou­tuisi mil­lai­sen koh­te­lun koh­teeksi. Siis läheis­riip­pu­vai­nen, tai vain yksin­ker­tai­sesti tyhmä.Käsittääkseni läheis­riip­pu­vuutta ei ole mis­sään viral­li­sessa luo­kit­te­lussa, enkä ole oikein varma, pitäi­sikö mie­les­täni olla­kaan. Minä rakas­tan ihmi­siä, joissa on vikoja. Tar­kem­min sanot­tuna minä rakas­tan niitä vikoja. Mitä rik­ki­näi­sempi ihmi­nen, mitä pahem­min ihmi­sessä on jotain hajalla, sitä suu­rempi on veto, jota sel­laista ihmistä koh­taan tun­nen. #

Tus­kin Eufe­mia tiesi kir­joit­taes­saan, miten läheltä teks­tinsä minua­kin liip­paa. Minä rakas­tin vai­keasti masen­tu­nutta ihmistä ennen omaa masen­tu­mis­tani. Enkä minä paen­nut. Minä pysyin, ja mitä enem­män verta kau­las­tani imet­tiin, mitä enem­män hir­viöni minua kuristi, mitä pahem­min se minua repi ja raa­teli, sitä enem­män minä hir­viö­täni rakas­tin. Rakas­tin, pääs­säni vain se aja­tus, että kun hir­viötä riit­tä­västi rakas­te­taan, hir­viö lak­kaa ole­masta hir­viö ja muut­tuu takai­sin ihmi­seksi. #

Vaan ei muut­tu­nut, ei rak­kau­desta. Hir­viöni muut­tui ihmi­seksi, mutta minulla ei ollut siinä tapah­tu­massa osaa eikä arpaa. Kaikki rak­kau­teni oli men­nyt huk­kaan, kaikki uhrauk­set, joita olin teh­nyt, oli­vat kadon­neet hir­viön myötä. #

Niinpä minä itse muu­tuin hir­viöksi. #

Ja sit­ten tuli lopul­li­nen naula ark­kuuni, hopea­luoti tai pui­nen paalu läpi sydä­meni; ennen rakas­ta­mas­tani hir­viöstä kuo­riu­tu­nut ihmi­nen ei rakas­ta­nut­kaan hirviö-minua, niin kuin minä olin rakas­ta­nut häntä, vaan lähti. #

Nykyi­sin vael­te­len yksin vuo­rilla, väl­tel­len ihmi­siä, kää­riy­dyn eläi­men nah­koi­hin ja toi­von vain vihe­liäi­sen elä­mäni lop­pua. #

The Mons­ter: Yes, I know. Made me from dead. I love dead… hate living. #

IMDb: “Memo­rable Quo­tes from Bride of Fran­kens­tein” #

Minulla ei ollut sanoja… ei, kyllä minulla oli sanoja tämän sano­mi­seen aiem­min­kin, mutta ei mie­les­täni riit­tä­vän hyviä. # Minä rakas­tan hir­viöitä. Hir­viöt, var­sin­kin klas­si­set, ovat aina olleet minusta kieh­to­via. Oli­vat ne...