Sartre vs. Camus
#223. Torstai, 22. heinäkuuta 2004 klo 16.32.20, kirjoittanut Jani. 0
Kirjan perusteella olen entistäkin vakaammin sitä mieltä että Sartre oli täysin turha jätkä. No ei nyt täysin. Muutaman hyvän lohkaisun sekin on suustaan päästänyt“Kaikki olemassaoleva syntyy vailla tarkoitusta, elää heikkoudessa ja kuolee sattumalta.”, mutta enimmäkseen vain turha haihattelija.“Niin kauan kuin olemme tietoisia siitä mitä olemme, emme voi olla täysin sitä mitä olemme” ja Ainoa nykyaikaiseen maailmaan sopiva talousjärjestelmä on jonkinlainen sosialismi. Sen sijaan Camus… ah! Seuraavassa siis lainaus kirjan tekijältä, ei suoraan Camus’lta itseltään: #
“Ilman Jumalaa ei ihmisen toiminnalle voi olla olemassa mitään lakia tai elämän tarkoitukselle minkäänlaista selitystä. Meidät on yksinkertaisesti heitetty tähän maailmaan. Lopputuloksena on pelkästään kuolema. On vain tämä elämä eikä mitään muuta. Selityksen puuttuminen sinänsä ei kuitenkaan ole yhtä kuin absurdi. “Absurdia sitä vastoin on tuon irrationaalisen törmääminen siihen epätoivoiseen selvyyden tavoitteluun, joka kajahtelee jossakin ihmisen sielun syvyyksissä.”” #
Seuraavan lainauksen alkuperästä ei kirjan puolisarjakuvamaisuuden takia voi olla täysin varma; se on ikään kuin Camus’n suulla sanottu, mutta tekijä on saattanut tässä pukea käsityksensä Camus’n ajatuksista omiin sanoihinsa ennen sitä: #
“Päädyn lopuksi kuolemaan ja tunteeseen, jonka se meissä herättää. Tästä asiasta on jo kaikki sanottu, ja soveliasta onkin sen vuoksi yrittää välttää paatosta. Mutta ei voi kuitenkaan olla lakkaamatta ihmettelemättä sitä seikkaa, että kaikki ihmiset eläävät ikään kuin kukaan ei “tietäisi”.” #
Mieleeni hiipii Sartren tarjoilija, joka näyttelee tarjoiljaa. Ainakin Thodyn mukaan syynä tarjoilijan käytökseen on kuitenkin ylikorostunut tietoisuus omasta identiteetistä, eikä niinkään kuolevaisuudesta ja elämän tarkoituksettomuudesta. #