Kyl­läs­tyin sän­kyyn. Tai tar­kem­min sanot­tuna sii­hen, että kädet ja jalat koli­see aina pää­tyi­hin, ja että jalat menee yli lai­dan kun vähän kään­tää kyl­keä. Nämä eivät niin­kään johdu siitä, ettäkö oli­sin hur­jan iso mies (mitä en ole), tai siitä, että sänky olisi ollut koh­tuut­to­man pieni (se oli yhden hen­gen käy­tössä oleva pari­sänky), vaan siitä, että nukun X:ssä. Siis X-asennossa, en asen­nossa x. Eli kädet sojot­ta­vat koil­li­seen ja kaak­koon, jalat lou­naa­seen ja luo­tee­seen. #

No joka tapauk­sessa, panin siis eilen sän­gyn paloiksi ja kan­noin kel­la­riin. Tuli­pa­han samalla hyvä syy sii­vota häk­ki­va­rasto, josta pah­vi­laa­tik­ko­röyk­kiöt syök­syi­vät vihai­sina kimp­puun aina kun ovea raotti. Vein ison läjän tur­haa pah­via ros­ka­mök­kiin ja nyt häk­ki­va­ras­toon jäi jopa rei­lusti yli­mää­räistä tilaa! #

Tilalle tuli yön levot­to­mina tun­teina päässä hah­mot­tu­neen suun­ni­tel­man mukai­sesti vuo­de­soh­van patja joka irtosi kehi­kosta käte­västi neljä sol­mua avaa­malla. Jona­kin päi­vänä ostan ehkä futo­nin. #

Tänä aamuna herä­sin parem­min levän­neenä kuin pit­kiin aikoi­hin. Sat­tu­maa? Ehkä. Aika näyt­tää. #

Kyl­läs­tyin sän­kyyn. Tai tar­kem­min sanot­tuna sii­hen, että kädet ja jalat koli­see aina pää­tyi­hin, ja että jalat menee yli lai­dan kun vähän kään­tää kyl­keä. Nämä eivät niin­kään johdu siitä, ettäkö oli­sin...