Pikkuinen ajasta iäisyyteen
#291. Tiistai, 24. elokuuta 2004 klo 11.43.06, kirjoittanut Jani. 0
Sain juuri suruviestin: toinen Riitan nuorista gerbiileistä, rust point -naaras Lyyti oli menehtynyt traagisessa onnettomuudessa. Näin ollen Irma saanee pikapuoliin uuden kämppiksen, koska gerbiilit eivät viihdy yksin. Poikkeuksiakin tosin on, nähtävästi nimenomaan kumppaninsa menettänyt gerbiili saattaa hyljeksiä sen seuraksi tuputettuja, uusia lajitovereita[alaviite]Kyllä taas Freud olisi innoissaan tämän kirjoituksen kanssa.[/alaviite] (SGY ry: Gerbiili FAQ/Yleistä: “Voinko hankkia vain yhden gerbiilin, jos pidän sille paljon seuraa?”). #
Gerbiilit elävät keskimäärin kolmesta neljään vuotta. Olen kauhulla odottanut, koska Raunolle tai Pötikälle tulee noutaja. Tämän, kokonaista yhden kerran (vai kaksi?) tapaamani otuksen menehtymisestä nyt kokemani suru ei tiedä hyvää lähes omien lapsien veroisiksi koettujen pikkuotusten menetystä silmälläpitäen. #
Minulle suru on jotenkin lamauttava kokemus samalla tavalla kuin voimakas kipu. Sitä kokiessani minun ei tee mieli tehdä mitään; kirjoittaa, syödä, tai edes liikkua. Sitä tahtoo vain käpertyä paikalleen makaamaan, odottamaan että tunne menee ohi. Ja itkeminen, se se vasta turhaa touhua on. Olen terapiassakin valittanut siitä, kun itkemisestä ei ole mitään hyötyä. Voimakkaaseen itkuun liittyviä, fyysisiä ponnisteluita seuraavia mielihyvähormonien aiheuttamia tuntemuksia lukuunottamatta itku ei millään tavalla helpota suruani, siitä puhumattakaan, että paha mieli lähtisi sillä kokonaan pois (tyyliin “itke vain, se helpottaa”). #
Tällä en kuitenkaan tarkoita, että mitenkään halveksuisin itkemistä tai itkeviä ihmisiä; päin vastoin. Omalla kohdallani siitä ei kuitenkaan ole surussa mitään apua, niin kuin ei mistään muustakaan. Sitä vain uppoaa syvälle surun kurimukseen; masennus vetää pohjalle kuin painovoima, eikä minulla ole siipiä. Jos jossain, niin siinä on sairauttani selittävä aivojen sähkökemiallinen toimintahäiriö. Semmoisia aivon tiloja ei vain valitettavasti voida kliinisesti tutkia eikä todeta. Vielä, toivon voivani lisätä. #
Tosiasiassa kuitenkin uskon, että se on vain asioiden normaali luonne. Putoava ihminen voi räpistellä käsillään ja uskotella, että estää tai ainakin hidastaa siten vajoamistaan. Mitä kauempana on maasta, sitä helpompi illuusiota lentämisestä on ylläpitää. Mutta lopulta lässähtää tantereeseen. #
Callas went away but her voice forever stay
Callas went away, she went away
God bless you
Ah! Je relis sans cesse! Je devrais les detruires!
Ces lettres, ces lettres! Ces lettres, ces lettres! #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]2005-08-27 14:13[/klo] Muotoilin WP:lle. Nykyaikaistin linkityksiä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]7.10. 15:04[/klo] Korjasin Aavikon albumisivulle vieneen linkin kuvaan koska poistin Aavikon.
[muokkaus][klo]2011-06-06 12:49[/klo] Päivitin tyyliä, poistin gallerialinkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #