Päiväkirjamainen päivitys: fiat lux
#890. Tiistai, 18. tammikuuta 2005 klo 15.43.13, kirjoittanut Jani. 9
Kummallista metroseksuaaliruokaa söin, kanakeittoa ja päälle mustikkasoppaa kermavaahdon kera. Joskus sitä vain ei tee mieli syödä mitään kiinteää, ja tuon Blå Bandin keiton olen semmoiseen nälkään hyväksi havainnut. Se mustikkasoppa puolestaan oli ihan hetken mielijohteesta tehty ostos, kun oli puolikas kermapurkki jääkaapissa ja siitä piti päästä eroon. On sen käsin vaahdoksi vispaaminen kyllä helvetillinen homma, mutta on se myös jännä homma samalla. Että semmoinen litku muuttuukin yhtäkkiä vaahdoksi kun sitä kepillä ryskyttää. Ei sitä kyllä useammin kuin kerran tai pari puolessa vuodessa tekisi. #
Käsi voi vähän paremmin, eilen se oli jo melkein koko päivän ilman sidettä ja toimi ihan hyvin. Illalla alkoi jomottaa, jolloin piti taas panna side. #
Sain myös eilen palaneen kamarin kattolampun (oheisessa kuvassa - siis kamarin valaisimen lamppu paloi, ei kamari) toimimaan, kun huomasin sen haluavan 100W:n eikä 60W:n hehkua (jollainen siinä oli ennestään), ja kun vähän ronkin sitä kantaa. Säästyin taas onneksi huoltomiehen kutsumiselta (tuo lamppu on asunnon omia). #
Holmesin ykkössetti on katsottu, vikoja ei muutaman pikselöityneen kohdan lisäksi ollut. #
Lumet ovat taas parvekkeelta kokonaan sulaneet, Ebert-riepu on ollut melkein työttömänä uuden vuoden jälkeen. #
Illalla terapia. #
Kermanvatkotin vailla vertaa: ei väsy käsi eikä mene tolkuttomasti aikaa. Huono puoli on, että melkein kaikki vaahto on purkin reunoilla ja kaapimissen tarvittaisiin kovin pitkä sormi.