Päiväkirjamainen päivitys: fiat lux
#890. Tiistai, 18. tammikuuta 2005 klo 15.43.13, kirjoittanut Jani. 9
Kummallista metroseksuaaliruokaa söin, kanakeittoa ja päälle mustikkasoppaa kermavaahdon kera. Joskus sitä vain ei tee mieli syödä mitään kiinteää, ja tuon Blå Bandin keiton olen semmoiseen nälkään hyväksi havainnut. Se mustikkasoppa puolestaan oli ihan hetken mielijohteesta tehty ostos, kun oli puolikas kermapurkki jääkaapissa ja siitä piti päästä eroon. On sen käsin vaahdoksi vispaaminen kyllä helvetillinen homma, mutta on se myös jännä homma samalla. Että semmoinen litku muuttuukin yhtäkkiä vaahdoksi kun sitä kepillä ryskyttää. Ei sitä kyllä useammin kuin kerran tai pari puolessa vuodessa tekisi. #
Käsi voi vähän paremmin, eilen se oli jo melkein koko päivän ilman sidettä ja toimi ihan hyvin. Illalla alkoi jomottaa, jolloin piti taas panna side. #
Sain myös eilen palaneen kamarin kattolampun (oheisessa kuvassa - siis kamarin valaisimen lamppu paloi, ei kamari) toimimaan, kun huomasin sen haluavan 100W:n eikä 60W:n hehkua (jollainen siinä oli ennestään), ja kun vähän ronkin sitä kantaa. Säästyin taas onneksi huoltomiehen kutsumiselta (tuo lamppu on asunnon omia). #
Holmesin ykkössetti on katsottu, vikoja ei muutaman pikselöityneen kohdan lisäksi ollut. #
Lumet ovat taas parvekkeelta kokonaan sulaneet, Ebert-riepu on ollut melkein työttömänä uuden vuoden jälkeen. #
Illalla terapia. #
Kermanvatkotin vailla vertaa: ei väsy käsi eikä mene tolkuttomasti aikaa. Huono puoli on, että melkein kaikki vaahto on purkin reunoilla ja kaapimissen tarvittaisiin kovin pitkä sormi.
Ja se on myös ongelmana, että näitä vatkausvehkeitä myydään vain Tupperware-kutsuilla ja mitä minulla on niistä kokemusta, niin kutsuttuina on ylen harvoin nuoria miehiä. Eli joutuisit käyttämään bulvaanina jotain keski-ikäistä naista (Tilastokeskuksen mukaan keski-ikäisen raja on 25 v. Tämä tiedoksi kaikille itseään ikinuorina pitäville kolmikymppisille. Tai siis ainakin oli vielä parikymmentävuotta sitten, kun siskoni lukion jälkeen vuoden tilastoi väestöä.)
terveisin
Sun äitis
mea: Minäpä olen nähnyt tuommoisen! Paitsi että se oli juomapullona eikä kermanvatkottimena. Onko siinä mukana joku erikoistyökalu sitä vatkausta varten vai ravistelemallako se siinä vatkataan?
Mutta… miksi ihmeessä tuossa kuvassa sen sisällä on alien baby etikassa?
äiti: no jopa olet arvoitukselliseksi ruvennut, tai sitten olet tietämättäni vaihtanut sen minun rakkaudella huoltaman tietokoneen Mäkkiin tai ruvennut peräti Linux-käyttäjäksi, kun kyssäreitä skandien tilalla käytät.
Joka tapauksessa, eihän minulla keski-ikäisiä bulvaaninaisia vastaan mitään ole. Eikä naisia ylipäänsäkään, tietenkään.
Minä säilytän siinä kaakaojuomajauhetta, en tiedä miksi. Se varsinainen vatkotinosio on muovinen härpäke, hyrrä, niinkuin mersun merkki, jossa lukuisasti enemmän niitä soiroja. Purkkia heilutellaan muutama kerta hyrrän ollessa kannen alla ja voilaa, kermavaahtoa purkki täynnä. Ihme vehje on se.
Minä käytin bulvaania, mutta se oli huono ratkaisu, koska ostin tietämättäni myös jauhelihapihvimuotin. Varmalla on älyttömin työkalu, jonka tiedän.
mea: “Se varsinainen vatkotinosio on muovinen härpäke, hyrrä, niinkuin mersun merkki, jossa lukuisasti enemmän niitä soiroja.”
Heti kun luin tuon mersun merkin oikein enkä enää ‘marsun merkiksi’ niin kuin ensin (ja ajattelin, että se oli soiron ohella minulle tuntematon käsite tässä virkkeessä), niin tiesin varmasti, että tämä on juuri se vekotin jonka olen nähnyt pohjoisenkotonakin. Ja äiti jo lupasi sen minulle, kuulemma sillä tosiaan pienehköjä määriä vaahdottaa hyvinkin.
“Minä käytin bulvaania, mutta se oli huono ratkaisu, koska ostin tietämättäni myös jauhelihapihvimuotin. Varmalla on älyttömin työkalu, jonka tiedän.”
Koetin olla näppärä ja keksiä jonkun vieläkin älyttömämmän työkalun vastineeksi tuolle, mutta taidat olla oikeassa. Se on kyllä kerta kaikkisen älytön.
Macciin, toki. Sopii paremmin sisustukseen. Ja miten pirussa ne skandit hukkuu, kun kaytossa on ISO Latin 1 -merkisto? Osaisiko joku neuvoa, miten ongelmasta paasisi?
Avusta kiitollinen
Sun äitis
Huhhuh, helpotuksekseni huomasin, etta toisille lapsille lahettamani terveiset nakyivat ihan selkokielella! Kylla kai tanne kohta muuten olisi tultu piipaa-autolla ihmettelemaan, mika vanhuuden hoperyys ja sen myota kirjoitustaidon menetys muoriin on iskenyt.
Sun äitis
äiti: “Osaisiko joku neuvoa, miten ongelmasta paasisi?
Avusta kiitollinen
Sun äitis”
Nähtävästi pääsit jo, kun allekirjoituksessasi skandit toimivat.
“Kylla kai tanne kohta muuten olisi tultu piipaa-autolla ihmettelemaan, mika vanhuuden hoperyys ja sen myota kirjoitustaidon menetys muoriin on iskenyt.”
Se oli kuule näin hilkulla!