Skitsoparanoidi positio (tai skitsoparanoidinen positio) ja vainoahdistus
#1266. Lauantai, 22. tammikuuta 2005 klo 17.30.14, kirjoittanut Jani. 1
“Esitän lyhenneltynä Samuel Resnikin julkaiseman hoitokertomuksen psykoottisten ryhmästä (Resnik, 1985). […] #
Ryhmän jäsenet olivat liikkumattomia kuin kivettyneessä, tunteettomassa maailmassa. He tekivät toisinaan mekaanisia liikkeitä. Lausahdus: »Minä olen pingviini!« Ryhmän identiteetti, peruspersoonallisuus, esitettiin tässä muodossa: »lentokyvytön, jäätyneessä ympäristössä oleva lintu». […] Pitkän hiljaisuuden jälkeen muutamat alkoivat tupakoida. Terapeutti ei polttanut ja vihasi sitä. Terapeutti aprikoi ääneen, mitä tämä savuinen tila mahtoi merkitä. Seuraavassa istunnossa nuori tyttö sanoi savua katsellen: »Tämä paikka on kaunis — kuin katedraali.« Toinen potilas kirjoitti taululle: »Älkää kuunnelko tohtoria, uskonkauppiasta.« Tässä yritettiin ehkä kehittää ryhmäidentiteettiä idealisoimalla, joka saman tien mitätöitiin. #
Kuukautta myöhemmin ryhmä oli elävämpi: vilkkautta, meluisuutta, laulua, tanssia. Tuntemisen ja ymmärtämisen jatkumista ilmeni, mutta sen jäsentymisen tuhoajana näytti olevan kaikille tasoille tunkeva erotisoituminen. #
Joku mainitsi, että Hitler on tärkeä ja voimakas. Ryhmä ilmaisi tuhoavaa narsismia, expansiivista idealisointia, mielihyvää tuhoamisesta. Katedraalityttö alkoi laulaa surullisella, monotonisella äänellä. Toiset liikkuivat ja ilmehtivät stereotyyppisesti. Yksi heistä lausui sanan: »masturbaatio«. Kaikki aloittivat kiihtyneinä impulsiivisen kiivaan itsetyydytyksen. Sitten yhtäkkiä ryhmä muuttui hiljaiseksi ja mekaaniseksi kuin eloton marionetti. […] Identiteetin vaikeuksia alettiin taas ilmaista: »Olen merkitty alusta alkaen, pihtisynnytys, haavoja olemassa.« — »Olen Eiffel-torni.« — »Olen Camus, en kirjailija.« […] #
Ryhmä muuttui villipetolaumaksi. »Pingviini« sanoi että hänen mahassaan elää krokotiili. Hetken kuluttua hän katsoi ikkunasta taivaalle ja huusi kiihtyneenä: »Krokotiili on mennyt pois ja lentää.« Ihme oli tapahtunut. »Krokotiili on lohikäärme, jumala.« »Minulla on vahva ratsu, minun jumalani on hasis, hevoseni hyppää joen yli, en tarvitse siltaa.« »Meidän tulee pelata molemmilla puolilla, jotta emme riskeeraisi.«” #
Risto Riijärvi: “Tuhoamisen ilmentymiä ryhmissä”. ([#] Ritva Pölönen, Terttu Sitolahti (toim.): Ryhmä hoitaa - teoriaa ja käytäntöä, s.217-218.; korostukset omiani) #
Koko ajan kirjoittaja “tulkitsee” näitä tapahtumia ihan onnessaan, ikään kuin niistä olisi jotain hyödyllisiä tulkintoja löydettävissä. Minä alan olla vakuuttunut sitä mieltä, että koko tämä psykoanalyysipaska on ihan täyttä huuhaata. Uskonnollisissakin teksteissä on enemmän järkeä kuin tällaisessa, jopa siis täysin särkyneenkin mielen päästämien aivopierujen tonkimisessa, ja merkityksen väkisinkeksimisessä silloinkin, kun sellaista ei ilmiselvästikään ole. #
[#] No entäpä se skitsoparanoidi positio? #
“Saadessaan rintaa vauva on tyytyväinen ja rauhassa, mutta ilman rintaa hän kokee turhautumista. Turhautuneisuus aiheuttaa sen, että vauva kehittää fantasian pahasta rinnasta projisoimalla sisäisen pahan jonkin kuvitteelliseen rintaan, josta siten tulee paitsi paha, myös vainoava, koska se tuntuu tekevän vastahyökkäyksiä. Melanie Klein nimitti tätä skitsoparanoidiksi positioksi. Projektiiviset mekanismit ovat siinä vallitsevia ja se koettiin psykoottiseksi. Kaikki vastasyntyneen viha ja väkivaltainen vihamielisyys heijastetaan rintaan.” #
Trickcyclists.co.uk: Psychoanalysis (suomennos ja korostukset omiani) #
Ei jeesus. Jeesus! #
Skitsoparanoidi positio on se, jossa ryhmän ajatellaan olevan, mutta se, päteekö se yhtä lailla yksittäisiin jäseniin vaiko “ryhmään kokonaisuutena”, on minulle vielä epäselvää. Puhumattakaan siitä, että “ryhmä kokonaisuutena” on minulle täysin käsittämätön abstraktio. Mikäli vain mahdollista, se on jopa hyödyttömämpi kuin “Jumala”. #
Mutta jos nyt muuten vain oletetaan, että se ryhmä on “kokonaisuus”, niin mikä sitten on se rinta, johon suhteessa ryhmä on skitsoparanoidissa positiossa? Kai senkin nyt jossain on tässä kuviossa oltava, vai lavennetaanko se vain sujuvasti pois yhtälöstä sopivan kohteen puuttuessa? #
Tämä merkintä julkaistiin alun perin Kuolleenasyntynyt-blogissa. Uudelleenjulkaisu marginaalissa tapahtui 18. kesäkuuta 2005 klo 16.13. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]18.6.[/klo] 16:13 Julkaisin marginaalissa.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16.1.2007[/klo] 20:21 Nykyaikaistin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]29.1.2009[/klo] 22:32 Lisäsin ikilinkin skitsoparanoidi-ikilinkin.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]3.2.2009[/klo] 21:09 Lisäsin Pölönen & Sitolahti -ikilinkin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
[…] keskimmäinen osa Kleinin varsinaista psykojargonin kruununjalokiveä, skitsoparanoidista positiota (paranoid-schizoid position). Alun skitso viittaa vauvan suhteessaan äitiin […]