I will eat your soul
#958. Torstai, 10. helmikuuta 2005 klo 21.12.02, kirjoittanut Jani. 10
Minulla ei ollut sanoja… ei, kyllä minulla oli sanoja tämän sanomiseen aiemminkin, mutta ei mielestäni riittävän hyviä. #
Minä rakastan hirviöitä. Hirviöt, varsinkin klassiset, ovat aina olleet minusta kiehtovia. Olivat ne tietysti pelottaviakin, ja monet illat tulikin pienenä pelättyä peiton alla, kun oli lukenut hirviö- ja kummitusjuttuja Valittujen Palojen Tiedon rajamailla -kirjasta, joka lapsen näkökulmasta oli aikuisten kirja oikean maailman tositapahtumista. Sitähän se monille aikuisillekin on, mutta nykyisin minun järkeni sentään riittää näkemään noin ilmeisen huuhaan läpi. #
Erityisesti pidin tietysti siitä aukeamasta, jolla esiteltiin elokuvien hirviöitä; klassiset Dracula, Frankensteinin hirviö ja ihmissusi ja monia muita. Tänään sitten näin Anttilassa boksit, ja ne jäivät tietysti vaivaamaan. Eivät vaivaa enää. #
Minä siis rakastan hirviöitä, mutta en pelkästään elokuvissa. En ole varma, olisivatko nuo elokuvat jääneet kaihertamaan mieltä juuri tänään, jollen olisi käynyt pientä kommentinvaihtoa Eufemian kanssa Tylsyyden multihuipennuksen palstalla. Eufemia erehtyi mainitsemaan (ihan sivuasiana) parisuhteet, jotka päättyvät masennuksen takia, ja minä en voinut olla tarttumatta siihen. Hän kirjoittaa: #
“Masennushan tarttuu, etenkin hoitamaton masennus; puhun tietysti omasta kokemuksestani […]. Kun painoin 47 kg (olen 165 cm pitkä) ja nukuin keskimäärin 3 tuntia yössä koska kotiini saattoi milloin hyvänsä mistä syystä hyvänsä ilmaantua musta pilvi, josta sinkoili pieniä teräviä esineitä sattumanvaraisiin suuntiin, lähdin pois. Sittemmin olen voinut paljon paremmin. Olen nähnyt muutaman muunkin vastaavanoloisen tapauksen, eli kyllä, on säännönkaltainen, että ihminen pakenee hoitamatonta masennusta jos voi.” #
Eufemia, Tylsyyden multihuipennuksen kommenttipalstalla #
On tunnustuksen paikka. Minä olen miespuolinen vastine suomalaiselle naiselle, joka ottaa hakkaavan alkoholistimiehen eikä jätä tätä vaikka joutuisi millaisen kohtelun kohteeksi. Siis läheisriippuvainen, tai vain yksinkertaisesti tyhmä.Käsittääkseni läheisriippuvuutta ei ole missään virallisessa luokittelussa, enkä ole oikein varma, pitäisikö mielestäni ollakaan. Minä rakastan ihmisiä, joissa on vikoja. Tarkemmin sanottuna minä rakastan niitä vikoja. Mitä rikkinäisempi ihminen, mitä pahemmin ihmisessä on jotain hajalla, sitä suurempi on veto, jota sellaista ihmistä kohtaan tunnen. #
Tuskin Eufemia tiesi kirjoittaessaan, miten läheltä tekstinsä minuakin liippaa. Minä rakastin vaikeasti masentunutta ihmistä ennen omaa masentumistani. Enkä minä paennut. Minä pysyin, ja mitä enemmän verta kaulastani imettiin, mitä enemmän hirviöni minua kuristi, mitä pahemmin se minua repi ja raateli, sitä enemmän minä hirviötäni rakastin. Rakastin, päässäni vain se ajatus, että kun hirviötä riittävästi rakastetaan, hirviö lakkaa olemasta hirviö ja muuttuu takaisin ihmiseksi. #
Vaan ei muuttunut, ei rakkaudesta. Hirviöni muuttui ihmiseksi, mutta minulla ei ollut siinä tapahtumassa osaa eikä arpaa. Kaikki rakkauteni oli mennyt hukkaan, kaikki uhraukset, joita olin tehnyt, olivat kadonneet hirviön myötä. #
Niinpä minä itse muutuin hirviöksi. #
Ja sitten tuli lopullinen naula arkkuuni, hopealuoti tai puinen paalu läpi sydämeni; ennen rakastamastani hirviöstä kuoriutunut ihminen ei rakastanutkaan hirviö-minua, niin kuin minä olin rakastanut häntä, vaan lähti. #
Nykyisin vaeltelen yksin vuorilla, vältellen ihmisiä, kääriydyn eläimen nahkoihin ja toivon vain viheliäisen elämäni loppua. #
The Monster: Yes, I know. Made me from dead. I love dead… hate living. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]5.7. 21:05[/klo] Poistin iso alkukirjain -tyylikikan, koska se on nykyisin osa tyylitiedoston sanelemaa tyyliä.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]1.11. 13:22[/klo] Nykyaikaistin tyyliä. Poistin tai päivitin toimimattomat linkit.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Minäkin rakastan hirviöitä, rikkinäisiä hirviöitä. Enkä osaa oikein rakastaa muita. Tai en ainakaan osannut, nyt en ole enää niin varma. Tunsin erään kovin rikkinäisen hirviön, jota rakastin oikein paljon. Sittemmin hirviöni hylkäsi minut ja löysi toisen hirviön ja sitten yhdessä he menivät ihan rikki. Hirviöiden suhteista seuraa harvemmin mitään hyvää. Joskus tosin hirviöt osaavat hoitaa toisensa parempaan kuntoon. Joskus. Harvoin. Ehkä ei koskaan.
Yritän oppia rakastamaan muitakin kuin hirviöitä. Mutta kun hirviöt ovat niin kiehtovia.
syksyinen: “Yritän oppia rakastamaan muitakin kuin hirviöitä. Mutta kun hirviöt ovat niin kiehtovia.”
Lainaan tähän blogistasi:
“…tunnen itseni niissä aina […] rumaksi hirviöksi.”
Ainakin me hirviöt olemme itsellemme niin kovin kiehtovia :)
Mutta eivätkö kaikki ovat rikkinäisiä hirviöitä, kun vähän tarkemmin tutustuu? Nekin, jotka ovat rikki omasta vahvuudestaan ja ylivoimaisuudestaan. Niillä on vain erilainen tapa oireilla.
Ehkä on hyvä ettei läheisriippuvuudella ole tautiluokitusta. Minusta se on normaalitila, kaikki muu individualistista höpö-hapatusta. Totta kai ihminen tuntee itsensä itsevarmemmaksi ja onnellisemmaksi rakastavien ja hyväksyvien ihmisten keskellä ja araksi ja hirviömäiseksi paheksuvien vieraiden keskellä. Se, miten voimakkaita tuntemukset ovat, on tietysti henkilöstä kiinni.
Ehkä “läheisriippuvaiset” vain kuuntelevat tarkemmin oloaan?
Lueskelin juuri kuvausta gorillojen ja simpanssien laumaoloista ja silmiinpistävää niissä on, ettei eristäytymistä juurikaan esiinny; itse asiassa ne kasailevat mieluusti ja käyttävät runsaasti aikaa rauhoittavaan sukimiseen. Myös ihmislapsia tutkittaessa on huomattu, kuinka lapselle esim. vanhempien vaatimus nukkumisesta omassa sängyssä tai omassa huoneessa on hirvitys aluksi, ennen kuin lapsi oppii (tai kuten minun tapauksessani, jos oppii, eli ei opi). Tällaista vaatimusta muuten lapselle esittää vain länsimainen elämänmeno. Muissa kulttuureissa odotetaan, että lapsi itse ilmaisee haluavansa nukkua erillään vanhemmista - ja silloinkin usein kädenmatkan päässä, kuten simpansseilla ja gorilloillakin…
Eihän läheisriippuvuutta edes esiintyisi perinteisessä ihmisyhteisössä, jossa ollaan koko ajan tekemisissä vain läheisten kanssa ja harvemmin näistä erossa pitkään, tehdään hommia kimpassa jne.
Me olemme Kissan kanssa sopineet, että koetamme järjestää työt kotiin aina kuin mahdollista juuri siksi, että voimme olla mahdollisimman paljon yhdessä. Niin kuin lauman kuuluu olla. Hitto, että minä inhoan modernia kaupunkilaisuutta joissain sen piirteissä: individualismissa ja läheisyyden kaipuussa. Siinä, ettei kaikkia hommia voi tehdä yhdessä. Että on tyttöjen ja poikien iltoja. Yök.
Veloena: “Ehkä on hyvä ettei läheisriippuvuudella ole tautiluokitusta. Minusta se on normaalitila, kaikki muu individualistista höpö-hapatusta.”
Niin minustakin, ja silti individualismiuskovaisessa maailmassa niin elämällä kerjää vain itselleen mielenterveysongelmia.
“Myös ihmislapsia tutkittaessa on huomattu, kuinka lapselle esim. vanhempien vaatimus nukkumisesta omassa sängyssä tai omassa huoneessa on hirvitys aluksi, ennen kuin lapsi oppii (tai kuten minun tapauksessani, jos oppii, eli ei opi). Tällaista vaatimusta muuten lapselle esittää vain länsimainen elämänmeno. Muissa kulttuureissa odotetaan, että lapsi itse ilmaisee haluavansa nukkua erillään vanhemmista - ja silloinkin usein kädenmatkan päässä, kuten simpansseilla ja gorilloillakin…”
No niin, siinä se nähtiin. Minä olen sitten vissiin semmoinen transihminen, transkulttuurinen. Tähän olisin tahtonut linkin joka olisi kertonut siitä transu-farmari -pseudodokumentista, mutta kun en löytänyt yhtään ainutta.
Minä en koskaan toipunut siitä yksinnukkumisen hirvityksestä.
“Me olemme Kissan kanssa sopineet, että koetamme järjestää työt kotiin aina kuin mahdollista juuri siksi, että voimme olla mahdollisimman paljon yhdessä. Niin kuin lauman kuuluu olla.”
Ja minä kun luulin, että minä olen se viallinen, kun minä olisin vain halunnut nyhjätä yhdessä toisen kanssa, ja se toinen yhdessä muiden kanssa.
Kyllä tosiaan…me hirviöt kiehdomme itseämme ja toisiamme. Hirviöisyys on niin kivaa :)!! Onko hirviörakkaus siis vain itseihaisteisuutta??
syksyinen: “Onko hirviörakkaus siis vain itseihaisteisuutta??”
Eiköhän se lienekin juuri sitä. Eikä siinä siitäkään huolimatta minusta ole mitään pahaa!
[…] Tämän ohella sitten… aijaijai, niitä hirviöitä, hirviöitäää, lisää hirviöitä! […]
[…] Airolla, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. #Tämän ohella sitten… aijaijai, niitä hirviöitä, hirviöitäää, lisää hirviöitä! #Aiemmin vain boksissa olleet Creature From The […]
[…] velvoita, paitsi oma omatuntoni. Olen nimittäin yhtä itsekäs kuin Jeesus: olen läheisriippuvainen, eli en kykene suuntaamaan hellyyden, säälin ja välittämisen tunteita itseeni […]
[…] ohella sitten… aijaijai, niitä hirviöitä, hirviöitäää, lisää […]