(This post is also avai­lable in English.) #

Tämän jutun herät­tä­mät tun­tee­ni täl­lä het­kel­lä ovat kum­mal­li­nen sekoi­tus kaf­ka­mais­ta ja dos­to­jevs­ki­lais­ta, mikä on piris­tä­vää mut­ta ei vähäi­sim­mäs­sä­kään mää­rin ter­ve­tul­lut­ta vaih­te­lua nor­maa­liin, päi­vit­täi­seen masen­nuk­sen ja tur­tuu­den sekoi­tuk­seen. Ensim­mäi­nen säh­kö­pos­ti­vies­ti, jos­sa kuu­lin tilan­tees­ta, aiheut­ti val­ta­van adre­na­lii­ni­pur­kauk­sen joka seu­ra­si tie­tys­ti yhtäk­ki­ses­tä uha­tuk­si tule­mi­sen tun­tees­ta. Olen sil­ti vie­lä­kin tyy­ty­väi­nen, että sain tie­don täs­tä nime­no­maan säh­kö­pos­tit­se, kos­ka puhe­li­mes­sa oli­sin luul­ta­vas­ti jou­tu­nut paniik­kiin ja pahim­mas­sa tapauk­ses­sa teh­nyt tai sano­nut sen joh­dos­ta polii­sil­le jota­kin usko­mat­to­man type­rää ja pahen­ta­nut tilan­net­ta­ni vie­lä sil­lä­kin. #

Alus­sa, kun olin hiu­kan sekai­sin, minus­ta tun­tui kuin elä­mä­ni oli­si muut­tu­mas­sa pysy­väs­ti; aiem­min olin puh­das, mut­ta täs­te­des oli­sin rikol­li­nen, yhteis­kun­nan hyl­kiök­si ja häviä­jäk­si lei­mat­tu lopun ikää­ni. Olit tuh­ma ja paha, hyi! Kun sit­ten etsis­ke­lin webis­tä asia­na­ja­jia ja syi­tä polii­sin esit­tä­mil­le vaa­ti­muk­sil­le, jär­ki alkoi pik­ku hil­jaa hii­piä takai­sin kal­loon; no jos olin­kin mokan­nut, niin mitä voi­si pahim­mas­sa tapauk­ses­sa tapah­tua? En pitä­nyt toden­nä­köi­se­nä van­ki­laan jou­tu­mis­ta, vaik­ka sekin on tie­tys­ti teo­reet­ti­ses­ti mah­dol­lis­ta nykyi­sen lain mukaan. Sai­sin luul­ta­vas­ti sakot. Se hel­pot­ti, sil­lä, no, sehän on kui­ten­kin vain rahaa, eikä kaik­kia oikeuk­sia­ni ja yksi­löl­li­syyt­tä­ni minul­ta vie­täi­si pois, enkä jou­tui­si elä­mään kal­te­rei­den ja muu­rien taka­na. (Ja kuu­lem­ma sitä rahaa pai­ne­taan teh­tais­sa jat­ku­vas­ti lisää, joten sitä­hän täs­sä maa­il­mas­sa riit­tää!) #

Minun piti men­nä käy­mään mar­ke­teil­la, ei oikeas­taan tosia­sias­sa niin­kään ostos­ten kuin sen vuok­si, että näki­sin, mil­lais­ta oli­si olla ihmis­ten paris­sa nyt kun mei­kä on poten­ti­aa­li­nen rikol­li­nen. Näki­si­vät­kö ne sen? Näki­si­vät­kö ne naa­mas­ta­ni, vaat­teis­ta­ni, että tämä mies on nyt rikos­tut­kin­nas­sa, tämä mies ei ole niin kuin me, jot­ka olem­me puh­tai­ta ja lain­kuu­liai­sia kan­sa­lai­sia, kun­nol­li­sia yhteis­kun­nan jäse­niä? Täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa ei voi mitään sil­le, että tulee vähän vai­no­har­hai­sek­si; sitä vil­kui­lee ihmi­siä ja yrit­tää huo­ma­ta, tun­nis­te­taan­ko minut, ajat­te­le­vat­ko ne, että pitäi­si sanoa tuol­le jota­kin, kan­nus­taa tai pil­ka­ta, tai ehkä ne jopa suun­nit­te­le­vat kimp­puu­ni hyök­kää­mis­tä, kos­ka rikoin hei­dän sään­tö­jään. (Huom: vaik­ka olen­kin masen­tu­nut, mitään para­noi­di­sia oirei­ta minul­la ei lää­ke­tie­teel­li­ses­sä mie­les­sä ole kos­kaan todet­tu.) #

Sit­tem­min ihmis­ten rea­goin­ti kir­joi­tuk­sii­ni täs­tä on ollut häm­men­tä­vää posi­tii­vi­ses­sa mie­les­sä. En ole yrit­tä­nyt ker­jä­tä anteek­sian­toa syn­nis­tä­ni, rikok­ses­ta­ni — huo­maa, kuin­ka sitä tun­tee niin vaik­ka onkin vas­ta tut­kit­ta­va­na jos­tain, mitä joku toi­nen, joka on peri­aat­tees­sa vain tasa-arvoi­nen eikä ylä­puo­lel­la, väit­tää minun teh­neen — olen vain yrit­tä­nyt ottaa tilan­tees­ta kai­ken irti ja ker­toa sii­tä, kos­ka tie­dän, että tämä on kiin­nos­ta­vaa (minua­kin tämä kiin­nos­tai­si kovas­ti, vaik­ka en oli­si­kaan itse tut­ki­muk­sen koh­tee­na), ja lisäk­si myös sik­si, että polii­sin säh­kö­pos­tien jul­kai­sun jäl­keen alkoi pian näyt­tää sil­tä, etten ollut sen­su­roin­ti­vaa­ti­mus­ten ihmet­te­lys­sä­ni yksin. #

Mut­ta vaik­ka kysei­nen polii­si oli­si­kin teh­nyt vir­heen, se ei tie­ten­kään tee tyh­jäk­si minua vas­taan esi­tet­ty­jä syy­tök­siä. Se on vain mie­len­kiin­ti­nen ja sanan­va­pau­den kan­nal­ta tär­keä sivu­juon­ne koko täs­sä tou­hus­sa. Toi­vot­ta­vas­ti nämä eivät sekoi­tu ihmis­ten mie­lis­sä, sil­lä siten voi jou­tua pet­ty­mään. Toi­vot­ta­vas­ti nämä eivät sekoi­tu minun mie­les­sä­ni. En minä itseä­ni syyl­li­se­nä pidä, kun en alkuun­kaan tie­dä, mitä miel­tä ne (polii­si) ovat tai mitä he teke­vät minun teke­mi­sil­le­ni. Sen kui­ten­kin tie­dän, että niin kau­an kuin tätä jat­kuu, olo­ni on luul­ta­vas­ti vai­no­har­hai­nen, likai­nen, enkä luo­ta ihmi­siin. Mut hei, elä­mä on. #

Täs­sä vie­lä muu­ta­mia kan­sain­vä­li­siä blo­ge­ja, jois­sa tämä häs­säk­kä on mai­nit­tu, kos­ka mei­tä suo­ma­lai­sia­han kuu­lem­ma aina kiin­nos­taa se, mitä meis­tä maa­il­mal­la puhu­taan: #

• Boing Boing
• Com­mit­tee to Pro­tect Blog­gers (thanks xz!)
• Fin­land for Thought, twice
• Stock­holm Spec­ta­tor (thanks, Paul!)