Not just anybody
#1117. Torstai, 14. huhtikuuta 2005 klo 9.30.20, kirjoittanut Jani. 7
Kävin oikeusaputoimistossa. Loppujen lopuksi sain aika vähän uutta tietoa, mutta se vähä, mitä sain, oli kyllä ihan arvokasta: esimerkiksi vinkkejä asianajajista ja se, että tässä vaiheessa asian kanssa on turha hosua, eli, että asianajajaa ei kannata ruveta hommaamaan vielä tässä vaiheessa kun koko homma on vielä “ihan raakile” (hyvä sana, raakile). Poimin siellä ilmasta sen vaikutelman, että olin oikeusaputoimiston asiakkaaksi hieman outo lintu; siellä varmaan enimmäkseen tulevat kyseeseen ihan muut kuin omani kaltaiset, vahvasti periaatteelliset ongelmat, ja varmaan suurin osa asiakkaista ei ole kaltaisiani tavarajunia, joiden suuntaa ei noin vain muuteta. #
Saamani palvelu oli teknisen puolen (vastaanotto, varallisuuden selvittäminen) osalta ystävällistä, asiapuolen osalta hiukan jäyhää, mutta toki kohteliasta ja ehdottoman asiallista. #
Siitä lähtien, kun ylitin itseni viime viikolla(ko se oli?) tuon ajan varattuani, olen, kuten tavallista, ollut ihan saatanan ahdistunut siitä ja vastaavasti sieltä pois päästyäni olin, kuten tavallista, helpottunut kuin olisin juuri saanut vapautuksen kuolemantuomiosta. Nyt olo on taas sellainen, että vaikka nyt tapahtuisi mitä, niin ihan sama; olen palannut sodasta kotiin ja on aika siittää lapsia ja tehdä muutkin kouristuksenomaiset, viimeiset liikkeet ennen kuolemaa. Toisin sanoen se olo, jossa käsittääkseni tyypillinen suomalainen reaktio on, että pitää vetää pää täyteen. #
Hyvä Jani. Uskallat tarttua härkää sarvista. Mikäli yhtään “tiedän” ;-) niin sinun asiasi on oikeusaputoimistollekkin vähän uusi. Jos joudut turvautumaan asianajajaan, niin käytä hänen kanssaan hetki kertoaksesi mitä on blogin pito. Joistakin asianajajista on kokemusta ja he ovat olleet olevinaan niitä “Suomen Matlockkeja”. Yliasiallisella käytöksellään virkailija on varmaan peittänyt omaa kokemattomuuttaan tämän kaltaisten asioiden hoidossa. Tästä on hyvä jatkaa.