Not just anybody
#1117. Torstai, 14. huhtikuuta 2005 klo 9.30.20, kirjoittanut Jani. 7
Kävin oikeusaputoimistossa. Loppujen lopuksi sain aika vähän uutta tietoa, mutta se vähä, mitä sain, oli kyllä ihan arvokasta: esimerkiksi vinkkejä asianajajista ja se, että tässä vaiheessa asian kanssa on turha hosua, eli, että asianajajaa ei kannata ruveta hommaamaan vielä tässä vaiheessa kun koko homma on vielä “ihan raakile” (hyvä sana, raakile). Poimin siellä ilmasta sen vaikutelman, että olin oikeusaputoimiston asiakkaaksi hieman outo lintu; siellä varmaan enimmäkseen tulevat kyseeseen ihan muut kuin omani kaltaiset, vahvasti periaatteelliset ongelmat, ja varmaan suurin osa asiakkaista ei ole kaltaisiani tavarajunia, joiden suuntaa ei noin vain muuteta. #
Saamani palvelu oli teknisen puolen (vastaanotto, varallisuuden selvittäminen) osalta ystävällistä, asiapuolen osalta hiukan jäyhää, mutta toki kohteliasta ja ehdottoman asiallista. #
Siitä lähtien, kun ylitin itseni viime viikolla(ko se oli?) tuon ajan varattuani, olen, kuten tavallista, ollut ihan saatanan ahdistunut siitä ja vastaavasti sieltä pois päästyäni olin, kuten tavallista, helpottunut kuin olisin juuri saanut vapautuksen kuolemantuomiosta. Nyt olo on taas sellainen, että vaikka nyt tapahtuisi mitä, niin ihan sama; olen palannut sodasta kotiin ja on aika siittää lapsia ja tehdä muutkin kouristuksenomaiset, viimeiset liikkeet ennen kuolemaa. Toisin sanoen se olo, jossa käsittääkseni tyypillinen suomalainen reaktio on, että pitää vetää pää täyteen. #
Hyvä Jani. Uskallat tarttua härkää sarvista. Mikäli yhtään “tiedän” ;-) niin sinun asiasi on oikeusaputoimistollekkin vähän uusi. Jos joudut turvautumaan asianajajaan, niin käytä hänen kanssaan hetki kertoaksesi mitä on blogin pito. Joistakin asianajajista on kokemusta ja he ovat olleet olevinaan niitä “Suomen Matlockkeja”. Yliasiallisella käytöksellään virkailija on varmaan peittänyt omaa kokemattomuuttaan tämän kaltaisten asioiden hoidossa. Tästä on hyvä jatkaa.
Vesa: Minulle suositellut asianajajat edustivat toisaalta kokemusta kunnianloukkausjutuista, toisaalta hakkerijutuista, ja oma juttuni on omalta kannaltani vähän harmillisesti näiden kahden välimaastossa, mutta luulen, että jos asianajajaa tarvin, painotan valinnassani enemmän kunnianloukkausasiantuntemusta kuin tietotekniikkaa. Mieluummin selitän tosiaan, mitä tämä bloginpito minun mielestäni on, siitä ennalta mitään tietämättömälle asianajajalle, kuin omia käsityksiäni jonkun kunniasta ja sen loukkaamisesta sellaiselle, joka ei omaa niistä kokemusta ennalta.
Minua avustanut virkailija pitäytyi tosiaan asialinjalla, muttei oikeastaan edes pyrkinyt salaamaan tietämättömyyttään näissä asioissa, koska nämä ovat ilmeisesti yleensäkin melko monimutkaisia ja tulkinnallisia juttuja, toisin kuin vaikkapa perinteinen murha (näin ymmärsin).
Jep, raakile. Sepäs onkin oikein.
Oikeusavun tarve? Hmm. Minulla on mennyt usko mihinkään oikeudenmukaisuuteen tässä elämässä - sillä silloin kun minä tarvitsin jotain oikeutta, ei sitä herunut, ei edes virallisia teitä. Ja voin vihjaista, että kyseessä oli jokseenkin vakavampi asia kuin kunnianloukkaus. Tosin en tiedä mitään itsenne jutusta, mutta toivotan onnea! Ja nostan hattua(vaikken sellaista omista, no, sambapäähinettä sitten) jos saat asiasi ajettua läpi!!
Carma.: En usko oikeudenmukaiseen maailmaan, mutten epäoikeudenmukaiseenkaan; maailma on satunnainen ja sumea. Syyttömiä tuomitaan, syyllisiä kulkee vapaana, shit happens. Mutta kaikki tuomitut eivät ole syyttömiä eivätkä kaikki syylliset ole vapaina. Siksi kädet pystyyn nostamalla vain varmistaa oman häviönsä, vaikkei vastaan taistelun onnistumisella mitään takeita olekaan.
Se on tietysti eri asia, miten kauan sitä jaksaa itseään puolustaa jos toistuvasti kokee oikeuksiaan poljettavan. Ei varmasti kovin kauaa.
Kumarran sambapäähineellesi!
No sellasta se on, loppujen lopuksi. Tosin tuntuu olevan aika mielivaltaista tuo oikeus ja sen toteen tuleminen kaikissa asioissa. Kyllä se joskus olisi hauska ottaa oikeus omaan käteensä, vaan eipä siitäkään kyllä mitään tulisi! heh. Johan seki on jo nähty.
Carma.: “Kyllä se joskus olisi hauska ottaa oikeus omaan käteensä, vaan eipä siitäkään kyllä mitään tulisi!”
Toisinaan sekin saattaa onnistua, vaikka riskinsä siinäkin.