marginaali

Linja-autot

#1432. Maanantai, 15. elokuuta 2005 klo 12.15.22, kirjoittanut Jani.

Lin­ja-autot siir­tyi­vät tal­viai­ka­tau­luun, ja sisäl­le lukit­tu möl­li­kin pää­see nyt taas kau­kai­siin mar­ke­tei­hin kään­te­le­mään tava­roi­ta. Tai pää­si­si, jos haluai­si, jos ei jo oli­si käy­nyt niis­sä mil­joo­na ker­taa niin, että osaa jo ulkoa jokai­sen tava­ran pai­kan. #

Mie­li­hy­vän kuol­tua minä juok­sen hen­ki­ses­ti kie­li vyön alla päi­vi­sin, pakoon tie­toi­suut­ta sii­tä. Mut­ta illal­la, kun sul­jen sil­mä­ni, en tie­ten­kään enää pää­se sitä pakoon, etten halu­aa enää mitään eikä mikään ole enää aikoi­hin tuot­ta­nut minul­le iloa. Sii­tä oli­si ehkä hyvä kir­joit­taa, mut­ta toi­saal­ta mikään ei tapa kes­kus­te­lua yhtä tehok­kaas­ti kuin “mil­lään ei ole mitään mer­ki­tys­tä ja minä haluai­sin vain kuol­la”. #

 
•)) 12 kommenttia postaukselle Linja-autot. ↩
  1. #3339. Maanantai, 15. elokuuta 2005 klo 14.40.00, kirjoittanut V..
    V.

    No mitäs me sit­ten lue­taan, kus sää et enää väli­tä mis­tää mitää?

    Eipä sil­ti - tie­dän mitä tar­koi­tat tuol­la tun­teel­la. Ei kai sitä tie­täis ole­van­sa elos­sa, ellei ahdis­tai­si usein ja pit­kä­jän­tei­ses­ti paljon.

  2. #3340. Maanantai, 15. elokuuta 2005 klo 14.46.04, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Ei pel­koa, sil­lä kir­joit­ta­mi­sen minä var­maan lope­tan vas­ta vii­mei­se­nä ennen hen­git­tä­mis­tä. Teki­si kui­ten­kin mie­li kir­joit­taa täs­tä­kin - on alus­ta asti teh­nyt - mut­ta kun en vaan tähän päi­vään men­nes­sä ole onnis­tu­nut sitä puke­maan sanoik­si tuo­ta täs­sä­kin teks­tis­sä vii­mei­se­nä ole­vaa lauset­ta lukuunottamatta.

    Toi­si­naan ärsyt­tää, ettei pys­ty, kun se oli­si se kai­kis­ta tär­kein asia, min­kä ihmi­nen voi ilmais­ta, mut­ta kun ei vaan osaa. Sil­loin tym­pä­see se, että tyy­tyy toi­sek­si par­haa­seen eli kir­joit­ta­maan kai­kes­ta muusta.

  3. #3341. Maanantai, 15. elokuuta 2005 klo 15.01.29, kirjoittanut kirsti.
    kirsti

    Kuu­los­taa ehkä type­räl­tä, mut­ta oli­si­ko mah­dol­lis­ta kir­joit­taa tuos­ta asias­ta ihan sil­lä vii­siin kuin se asia ulos tulee, miet­ti­mät­tä osaa­mis­ta? Kuten olen ennen­kin joka puo­lel­la sano­nut, se sisäi­nen sen­so­ri pitäi­si lait­taa luk­ko­jen taak­se. Sii­tä ei yleen­sä ole mitään apua. Se pitäi­si lait­taa luk­ko­jen taak­se ja pääs­tää siel­tä ulos vain erit­täin tark­kaan val­vo­tuis­sa olosuhteissa.

  4. #3342. Maanantai, 15. elokuuta 2005 klo 15.08.03, kirjoittanut V..
    V.

    …mut­ta eikö oo outoa, että kir­kas­sil­mäi­se­nä lap­su­kai­se­na sitä tun­tui pahal­ta, kun tun­tui pahal­ta: kun kiusat­tiin kou­lus­sa, kun puto­si pääl­leen pyö­rä­va­jan katol­ta tai tie­si, että koh­ta se kuraat­to­ri soit­taa kotiin ja ker­too äitil­le sen mitä en itse uskal­ta­nut. Ja nyt. Nyt tun­tuu pahal­ta ei mikään. Tai vas­taa­va. Huh. Ei edes osaa sanoa.

    Onnek­si tosi­aan val­veil­la olles­saan voi oivas­ti kek­siä kaik­kea kivaa pako­kei­noa tos­ta vaih­te­le­val­la menestyksellä.

  5. #3343. Maanantai, 15. elokuuta 2005 klo 15.10.28, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Mut­ta illal­la, kun sul­jen sil­mä­ni, en tie­ten­kään enää pää­se sitä pakoon, etten halu­aa enää mitään eikä mikään ole enää aikoi­hin tuot­ta­nut minul­le iloa.

    En minä­kään tava­ras­ta iloa­ni saa, tava­ra tuot­taa aina työ­tä ja vai­vaa. Ihmi­sis­tä saan iloa. Esi­mer­kik­si sinusta.

    Kaik­ki kiel­tä­vät äite­jä ryh­ty­mäs­tä mart­tyy­reik­si, jot­ka aset­ta­vat mui­den per­heen­jä­sen­ten edun oman­sa edel­le. Mut­ta kun välil­lä tilan­teet sitä vält­tä­mät­tä vaa­ti­vat, niin sil­loin on käte­vää kehit­tää kyky iloi­ta toi­sen ilos­ta. Kokeilepa!

    -prin­sii­pin perusteella:

    - sinun on lupa iloi­ta sii­tä, että olet mones­sa kään­tees­sä aut­ta­nut minua ja sitä kaut­ta saa­nut minut iloiseksi.

    - sinun on lupa iloi­ta sii­tä, että tar­joat meil­le vaki­kä­vi­jöil­le­si ajat­te­le­mi­sen aihet­ta. Se saa mei­dät vir­kis­ty­mään ja tuo siten meil­le iloa.

    - sinun on lupa iloi­ta sii­tä, että pys­tyt ker­ran toi­sen­sa jäl­keen nos­ta­maan esiin niin kiin­nos­ta­via tee­mo­ja, että kom­ment­ti­laa­ti­kos­sa kuhisee.

    Sinul­la siis on mer­kit­tä­vä ase­ma täs­sä yhtei­sös­sä + lau­moit­tain ystä­viä kaut­ta maan. Sel­lai­ses­ta voi olla pait­si ylpeä, myös iloinen!

  6. #3344. Maanantai, 15. elokuuta 2005 klo 15.14.28, kirjoittanut Jani.
    Jani

    kirs­ti: En tie­dä, olet­ko huo­man­nut, mut­ta minul­la ei tun­nu ole­van min­kään­lais­ta sisäis­tä sen­so­ria, mitä tän­ne blo­giin kir­joit­te­luun tulee. Se on ihan tie­toi­nen valin­ta ja itse asias­sa joh­tuu juu­ri sii­tä, että ajat­te­lin alku­ja­ni, että kun­han rajoi­tan itse­ni kah­lit­se­mi­sen ihan mini­miin, niin kyl­lä sanat aika­naan löy­ty­vät sil­le, mitä sisäl­lä on.

    Vaan eivät ole vie­lä­kään löytyneet.

    Vika ei näin ollen ollut lii­an kovas­sa itse­sen­suu­ris­sa vaan kyse on ehkä jos­sain niin syväl­lä ole­vis­ta asiois­ta, ettei nii­den syn­tyes­sä minul­la ole vie­lä sano­ja ollutkaan.

    Toi­saal­ta taas voi aja­tel­la, että kaik­ki se, mitä tän­ne kir­joi­tan, on sano­ja sii­tä, mitä sisäl­lä­ni on, mut­ta ne ovat aivan lii­an kau­kai­sia, lii­an ver­taus­ku­val­li­sia, jot­ta voi­sin tart­tua nii­hin ja teh­dä niil­le jotain.

    Esi­mer­kik­si se, että sanon, että maa­il­ma on paha paik­ka, on hei­jas­tu­maa sisäi­ses­tä maa­il­mas­ta­ni, ja lukit­see sen­kin pahak­si, kos­ka ulkoi­nen maa­il­ma on paha paik­ka, enkä sitä voi muut­taa. Puhu­mat­ta­kaan sii­tä, että muut­tui­si­ko sisäi­nen maa­il­ma­ni, vaik­ka ulkoi­nen maa­il­ma muut­tui­si­kin parem­mak­si - sii­tä­kään­hän ei ole mitään takeita.

  7. #3345. Maanantai, 15. elokuuta 2005 klo 15.15.03, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Jani, tuli­ko toi ilon­tuot­ta­misprin­siip­pi sul­le koko­nai­se­na? Tai­sin taas sijoi­tel­la nii­tä kur­si­voin­ti­ha­k­asia­ni huo­li­mat­to­mas­ti. Voi­sit­ko kor­ja­ta luet­ta­vaan muo­toon? Kiitos

  8. #3346. Maanantai, 15. elokuuta 2005 klo 15.18.12, kirjoittanut Jani.
    Jani

    V.: Minua suret­taa sekin, ettei minul­la nyt, aikui­se­na­kaan, ole mitään muu­ta kei­noa yrit­tää aut­taa las­ta, joka sanoo, että on paha mie­li, kuin yrit­tää onkia sanal­li­sia kuvauk­sia sil­le mie­lel­le. En yksin­ker­tai­ses­ti tie­dä, kuin­ka paha mie­li meni­si pois, tai osaa antaa neu­vo­ja, kuin­ka sen voi­si kes­tää, kun en sitä kes­tä itsekään.

  9. #3347. Maanantai, 15. elokuuta 2005 klo 15.26.08, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Äiti: Kom­ment­ti­si (joka aina­kin minul­le näkyy ihan ok) oli äärim­mäi­sen moniu­lot­tei­nen sikä­li, että se toteut­ti itses­sään sen, mitä se saman­ai­kai­ses­ti myös kuva­si: ase­tut­tua­si osaa­ni tun­sit tar­vet­ta paran­taa oloa­ni, ja teit sen, eli annoit jota­kin itses­tä­si minul­le, kuten äiti lap­sel­le. Tun­sin sen hyvin sel­väs­ti ja hymyilin.

    Se toi­mii, mut­ta minä oikeas­taan tie­sin­kin sen. Minä pel­kään sitä, että olen täs­sä mie­lia­lan kohot­ta­mi­ses­sa riip­pu­vai­nen juu­ri täs­sä tapah­tu­neen kal­tai­ses­ta ja sii­hen kyke­ne­vis­tä ja haluk­kais­ta ihmi­sis­tä, kuten sinus­ta. Minun pitäi­si kye­tä sii­hen itse: jos ei edes kohot­ta­maan mie­lia­laa­ni niin edes kes­tä­mään se paha mieli.

    Sen pahan mie­len kes­tä­mi­sen kei­non minä haluan pait­si löy­tää, myös löy­tä­mi­sen dokumentoida.

  10. #3348. Maanantai, 15. elokuuta 2005 klo 16.07.25, kirjoittanut kirsti.
    kirsti

    taval­laan se sen­so­ri kui­ten­kin on äänes­sä, kos­ka jokin sinul­le sanoo, ettet ole vie­lä onnis­tu­nut. Mut­ta seu­rai­len tilan­net­ta ja pidät­täy­dyn tois­tai­sek­si pidem­mäl­le mene­vis­tä johtopäätöksistä.

  11. #3349. Tiistai, 16. elokuuta 2005 klo 23.48.16, kirjoittanut Kuraattori.
    Kuraattori

    Piti kom­men­toi­da tähän jo tuon Janin kir­joi­tuk­sen perus­teel­la, mut­ta kun luin kom­men­tit kaik­ki, huo­ma­sin että on oikeas­taan pak­ko kir­joit­taa, V. pis­ti minut hymyi­le­mään rut­kas­ti. (Itse vihaan kouluja)

    Lin­ja-autois­ta on tul­lut minul­le pako­paik­ka itses­tä­ni, sil­loin har­voin kun käy­tän lin­ja-auto­ja. Taus­ta­hä­ly ja liik­ku­va ympä­ris­tö sekoit­taa tai häi­rit­see riit­tä­väs­ti pää­tä­ni jol­loin en pys­ty kes­kit­ty­mään itse­ni ahdis­ta­mi­seen. Lin­ja-autois­sa voin hyvin lähes poik­keuk­set­ta juu­ri kos­ka en pys­ty kes­kit­ty­mään voi­maan huonosti.

  12. #3350. Keskiviikko, 17. elokuuta 2005 klo 0.10.34, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kuraat­to­ri: Itse asias­sa en aina­kaan tie­dos­taen tul­lut aja­tel­leek­si­kaan kir­joi­tus­ta väsä­tes­sä­ni tuo­ta, mut­ta sama pätee minuun­kin: lin­ja-auto­mat­kat ovat rau­hoit­ta­via. Har­mit­taa, että sää­ti­vät tääl­lä Jkl:ssä aika­kor­tin (30 päi­vää) huo­mat­ta­vas­ti mat­ka­kort­tia (40 mat­kaa) kal­liim­mak­si, niin ettei voi har­ras­taa niis­sä rentoutusmatkailua.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.