“Luen taas ker­ran säh­kö­pos­tiin tup­sah­ta­nutta tie­do­tetta Trau­maat­tis­ten tapah­tu­mien loke­rointi ylei­sem­pää kuin on luultu. #

Olen loke­roi­nut pik­ku­vel­jen kuo­le­man jon­ne­kin taka­rai­von taa. Vaikka kuo­le­masta tulee ensi tam­mi­kuussa kah­dek­san vuotta, ei voi sanoa, että haava sie­lussa olisi paran­tu­nut. Arpeu­tu­nut kor­kein­taan.” #

yks­toista (via Veloena): “Trau­maat­tis­ten tapah­tu­mien loke­rointi” #

Toi­voi­sin jonain päi­vänä kyke­ne­väni kir­joit­ta­maan saman­lai­sen selos­tuk­sen asioista, mutta minusta tun­tuu, ettei minulla ole “asioita”, joista kir­joit­taa. Enkä toi­saalta tiedä, onko se kir­joit­ta­mi­nen sit­ten lop­pu­jen lopuksi niin tar­peel­lis­ta­kaan nyt, kun se on tehty aina­kin ker­ran marim­ban toi­mesta. Taval­laan se asia on aina yksi ja sama riip­pu­matta ihmi­sistä ja tapah­tu­mista, se tunne, tie­toi­suus on yksi ja sama. Jos sitä tie­toi­suutta ei tuota jut­tua luke­malla pysty tavoit­ta­maan niin tus­kinpa sitä sit­ten pys­tyy tavoit­ta­maan miten­kään muu­toin kuin jou­tu­malla itse koke­maan jotain, joka vii­mein­kin repii hereille, sii­hen tie­toi­suu­teen. #

Olen miet­ti­nyt tuota arpien käyt­tä­mistä ver­taus­ku­vana ja se on juuri sikäli ongel­mal­lista, että arpi on jo sinänsä ihan hyvä asia, merkki mah­dol­li­sesti jo täy­del­li­sestä paran­tu­mi­sesta. Niinpä, vaikka omaan ver­taus­ku­vaani liit­tyy arpeu­tu­mi­nen­kin, niin se arpeu­tu­mi­nen on tapah­tu­nut tyn­gässä, jonka päästä on repey­ty­nyt raaja. Vaikka veren­vuoto lak­kaa ja iho umpeu­tuu, ei irron­nut raaja kos­kaan tule takai­sin. Irron­neesta raa­jasta ei voi paran­tua. #

“Luen taas ker­ran säh­kö­pos­tiin tup­sah­ta­nutta tie­do­tetta Trau­maat­tis­ten tapah­tu­mien loke­rointi ylei­sem­pää kuin on luultu. # Olen loke­roi­nut pik­ku­vel­jen kuo­le­man jon­ne­kin taka­rai­von taa. Vaikka kuo­le­masta tulee ensi tam­mi­kuussa kah­dek­san vuotta, ei voi sanoa,...