Ei saa jäädä tuleen makaamaan
#1744. Keskiviikko, 7. joulukuuta 2005 klo 11.45.40, kirjoittanut Jani. 6
“Puolustusvoimat ei ole tehnyt kranaatinheitinkoulutukseen olennaisia muutoksia huolimatta siitä, että neljän vuoden takaisen kranaatinheitinonnettomuuden tutkijat suosittivat koulutuksen parantamista. […] Vuoden 2001 onnettomuuden jälkeen muutettiin myös ammuntojen varomääräyksiä. Niiden mukaan joukkueenjohtaja valvoo erityisesti sitä, että kranaatinheittimillä ei tapahdu kaksoislatausta. Käytännössä tämä on kuitenkin liki mahdotonta.” #
MTV3: “Kranaatinheitinkoulutusta ei olennaisesti korjattu” #
Käytännössä se on täysin mahdotonta. Ei joukkueenjohtajalla ole mitään mahdollisuuksia valvoa kolmea yhtäaikaisesti ja intensiivisesti sarjatulta ampuvaa heitintä kaksoislatausten varalta. Lataajankin mahdollisuudet siihen ovat paremmat, eivätkä nekään ole häävit varsinkaan leiriolosuhteiden rasitusvaikutusten alaisena. Suomeksi sanottuna puolustusvoimat siis viilasi varomääräyksiä vähäsen, jotta saatettiin sanoa, että jotain on tehty, vaikka tosiasiassa mitään ei tehty. #
Sarjatulta heittimellä ampuneen kokemuksella oma mielipiteeni on, että kaksoislatauksesta johtuvien onnettomuuksien estämiseen on kolme keinoa: #
- Varustetaan heittimet pysyvällä mekanismilla, joka estää kaksoislataukset tai niistä johtuvat onnettomuudet, tai vaihtoehtoisesti korvataan nykyiset heittimet mallistolla, jossa sellainen mekanismi on. Tosin ainakaan jutussa haastateltu, harjoitusta johtanut eversti Hasila ei tiennyt sellaisen malliston olemassaolosta. Joka tapauksessa tällä järjestelyllä menetetään todennäköisesti paljon heitinten nykyisestä toimintavarmuudesta, sillä monimutkainen laite menee käytännössä aina yksinkertaista helpommin jumiin tai hajoaa, varsinkin, kun ammuntaa suoritetaan talviolosuhteissa.
- Varustetaan heittimet rauhanajan kovapanosammunnoissa järjestelmällä, joka hälyttää kaksoislatauksen tapahtuessa tai, kuten edellinen järjestelmä, kokonaan estää sen. Järjestelmän toimintavarmuus kärsii rauhanajan harjoituksissa kuten edellisessä vaihtoehdossa, mutta järjestelmä on poistettavissa ja toimintavarmuus palautuu nykyiselleen, kun heittimiä tarvitaan sodanaikana. Tällaisen järjestelmän olemassaolosta tai edes toteutusmahdollisuuksista minulla ei ole tietoa, mutta asiaa kannattaisi minusta tutkia, mikäli ainoat vaihtoehdot ovat onnettomuuksien jatkuminen tai alla mainittu, viimeinen vaihtoehto.
- Rauhanaikana ei ammuta aitoa sarjatulta kovapanosammuntoina vaan kuten nykyisin ensimmäisissä harjoituksissa, joissa vain ensimmäinen ja viimeinen laukaus ammutaan kovilla ja välissä ammutaan vain rukkaslaukauksia.
Itse olen miettinyt miksi niihin putkiin ei voisi tehdä induktiivista tunnistinta siihen kohtaa missä sen ensimmäisen ja ainoan panoksen tulisi olla, ja siitä sitten tunnistushärpäkkä valosireeni näyttäisi että elkää nyt enää ladatko ladattu on jo.
Näin meillä olisi jos meillä olisi kranaatinheittimiä.