“Puo­lus­tus­voi­mat ei ole teh­nyt kra­naa­tin­hei­tin­kou­lu­tuk­seen olen­nai­sia muu­tok­sia huo­li­mat­ta sii­tä, että nel­jän vuo­den takai­sen kra­naa­tin­hei­ti­non­net­to­muu­den tut­ki­jat suo­sit­ti­vat kou­lu­tuk­sen paran­ta­mis­ta. […] Vuo­den 2001 onnet­to­muu­den jäl­keen muu­tet­tiin myös ammun­to­jen varo­mää­räyk­siä. Nii­den mukaan jouk­ku­een­joh­ta­ja val­voo eri­tyi­ses­ti sitä, että kra­naa­tin­heit­ti­mil­lä ei tapah­du kak­sois­la­taus­ta. Käy­tän­nös­sä tämä on kui­ten­kin liki mah­do­ton­ta.” #

MTV3: “Kra­naa­tin­hei­tin­kou­lu­tus­ta ei olen­nai­ses­ti kor­jat­tu” #

Käy­tän­nös­sä se on täy­sin mah­do­ton­ta. Ei jouk­ku­een­joh­ta­jal­la ole mitään mah­dol­li­suuk­sia val­voa kol­mea yhtä­ai­kai­ses­ti ja inten­sii­vi­ses­ti sar­ja­tul­ta ampu­vaa hei­tin­tä kak­sois­la­taus­ten varal­ta. Lataa­jan­kin mah­dol­li­suu­det sii­hen ovat parem­mat, eivät­kä nekään ole hää­vit var­sin­kaan lei­rio­lo­suh­tei­den rasi­tus­vai­ku­tus­ten alai­se­na. Suo­mek­si sanot­tu­na puo­lus­tus­voi­mat siis vii­la­si varo­mää­räyk­siä vähä­sen, jot­ta saa­tet­tiin sanoa, että jotain on teh­ty, vaik­ka tosia­sias­sa mitään ei teh­ty. #

Sar­ja­tul­ta heit­ti­mel­lä ampu­neen koke­muk­sel­la oma mie­li­pi­tee­ni on, että kak­sois­la­tauk­ses­ta joh­tu­vien onnet­to­muuk­sien estä­mi­seen on kol­me kei­noa: #

1. Varus­te­taan heit­ti­met pysy­väl­lä meka­nis­mil­la, joka estää kak­sois­la­tauk­set tai niis­tä joh­tu­vat onnet­to­muu­det, tai vaih­toeh­toi­ses­ti kor­va­taan nykyi­set heit­ti­met mal­lis­tol­la, jos­sa sel­lai­nen meka­nis­mi on. Tosin aina­kaan jutus­sa haas­ta­tel­tu, har­joi­tus­ta joh­ta­nut evers­ti Hasi­la ei tien­nyt sel­lai­sen mal­lis­ton ole­mas­sao­los­ta. Joka tapauk­ses­sa täl­lä jär­jes­te­lyl­lä mene­te­tään toden­nä­köi­ses­ti pal­jon hei­tin­ten nykyi­ses­tä toi­min­ta­var­muu­des­ta, sil­lä moni­mut­kai­nen lai­te menee käy­tän­nös­sä aina yksin­ker­tais­ta hel­pom­min jumiin tai hajo­aa, var­sin­kin, kun ammun­taa suo­ri­te­taan talviolosuhteissa.
2. Varus­te­taan heit­ti­met rau­han­ajan kova­pan­osam­mun­nois­sa jär­jes­tel­mäl­lä, joka hälyt­tää kak­sois­la­tauk­sen tapah­tues­sa tai, kuten edel­li­nen jär­jes­tel­mä, koko­naan estää sen. Jär­jes­tel­män toi­min­ta­var­muus kär­sii rau­han­ajan har­joi­tuk­sis­sa kuten edel­li­ses­sä vaih­toeh­dos­sa, mut­ta jär­jes­tel­mä on pois­tet­ta­vis­sa ja toi­min­ta­var­muus palau­tuu nykyi­sel­leen, kun heit­ti­miä tar­vi­taan sodan­ai­ka­na. Täl­lai­sen jär­jes­tel­män ole­mas­sao­los­ta tai edes toteu­tus­mah­dol­li­suuk­sis­ta minul­la ei ole tie­toa, mut­ta asi­aa kan­nat­tai­si minus­ta tut­kia, mikä­li ainoat vaih­toeh­dot ovat onnet­to­muuk­sien jat­ku­mi­nen tai alla mai­nit­tu, vii­mei­nen vaihtoehto.
3. Rau­han­ai­ka­na ei ammu­ta aitoa sar­ja­tul­ta kova­pan­osam­mun­toi­na vaan kuten nykyi­sin ensim­mäi­sis­sä har­joi­tuk­sis­sa, jois­sa vain ensim­mäi­nen ja vii­mei­nen lau­kaus ammu­taan kovil­la ja välis­sä ammu­taan vain rukkaslaukauksia.