Seitsemän faktaa minusta
#2782. Sunnuntai, 1. heinäkuuta 2007 klo 17.54.04, kirjoittanut Jani. 19
Koska minua ei haastettu tähän useammaltakaan taholta, vastaan tietysti haasteeseen. #
- Edes kahvinkeittimen pulputus ei miellytä korvaani niin paljon kuin peltikatolle ropisevan sateen ääni.
- Kärsin kroonisesta t-paitapulasta (jota niiden katoilu ei kyllä yhtään auta). Se kuitenkin helpottui hieman tuossa tämän viikon alkupuolella, kun teetin itselleni Suvanto-aiheisen paidan Caméléonissa.
- Tykkään kalastuksesta sen eettisestä arveluttavuudesta huolimatta.
- Ainoat eläimet joita pystyn surmaamaan tuntematta vähääkään tunnontuskia, jopa määrättömästi, ovat sääsket.
- Lapsuudestani päällimmäisenä mieleeni jäänyt kipukohta on kokemus siitä ettei minua ymmärretä enkä minä ymmärrä muita. Tuolta ajalta peräisin olevien tallenteiden perusteella vaikuttaisi siltä, ettei ensinmainittukaan ole ollut pelkästään omaa kuvitelmaani.
- Olen onnellisesti parisuhteessa, mutta jonkinlaisen ärsyttävän taikauskoisuuden sekä muiden, mainittaviksi liian häpeällisten seikkojen takia en uskalla kirjoittaa siitä täällä edes etäisesti siihen viitaten.
- Häpeästä puheen ollen, muistelen säännöllisesti menneisyydestäni (aina niin varhaista lapsuutta myöten, kuin mihin asti muistini yltää) tekojani ja sanomisiani, joita häpesin pian niiden tapahduttua ja jotka edelleen hävettävät niin paljon, että en voi kuvitellakaan kertovani niistä koskaan kenellekään. Onneksi niitä tuntuu kuitenkin kertyvän lisää sitä vähemmän mitä enemmän ikää kertyy. Lisäksi olen päässyt iän myötä myös joidenkin häpeällisyydestä sikäli yli, että olen kyennyt paljastamaan niitä pelkäämättä kuolevani siihen häpeään.
Sieltähän tulla pajahti melkoinen yllätys: numero kuusi! :O Mutta onnea! :)
Ei se kalastus nyt kovin eettisesti arveluttavaa ole. Riippuu tietenkin katsantokannasta.