Mystisiä onnettomuuksia merenalaisessa tunnelissa
#10787. Perjantai, 27. marraskuuta 2009 klo 14.58.51, kirjoittanut Jani. 4
Perjantaiblogaamisessa on sellaista vanhojen aikojen meininkiä. Niiden aikojen, kun setäkin vielä oli pelkkä erämaassa yksinään urahteleva ääni. Kaikki muut ovat jo menneet ties minne, viikonloppulaitumille. #
Haluaisin pyytää anteeksi keskiviikkoista toivottomuudenparahdustani, ja sen herättämää huolta samalla kun tahtoisin kiittää jälkimmäisestä. Olette kaikki tosi rakkaita/liikuttavia/ihania/[insert_your_favorite_faggotry_here] kun välitätte. Varmuuden vuoksi täytyy näin julkisestikin ilmoittaa, että vaikka vointini aina noin keskiviikkoisin onkin surkea, mistään epätoivoisista teoista ei kannata olla huolissaan. #
Silloin kun voin niin huonosti, että sellaiseen huoleen olisi aihetta, ei minusta ole kirjoittamaan tuonkaan vertaa, ja minä olen nyt kuitenkin hyvin kaukana sellaisesta. Elämäni puitteet eivät juurikaan voisi olla paremmat kuin mitä ne nyt ovat. Siitä ei ole parannukseksi, mutta sen kautta pystyn noina epätoivoisina hetkinäni näkemään, että siinä on kyse mielenisisäisestä tilasta, joka säilyttää muistoa siitä millaista on, kun ne puitteet eivät juurikaan voisi olla huonommat. #
Että näin. #
Ei tartte pyydellä anteeksi, sähän vaan ilmaisit, miltä sillä hetkellä tuntuu. Mutta tiedän tuon nettiavautumisen jälkeisen krapulan, jossa sitten nolona selittää, että itseasiassa mulla on kaikki ihan ok.