Olen taas lip­su­nut kir­joit­ta­mi­sesta, ja kyn­nys on sen myötä kas­va­nut. Poh­din tuossa, että oli­siko ihan tuhoon­tuo­mittu aja­tus yrit­tää kir­joit­taa joka päivä, siis ihan joka päivä. Kier­tyi­sikö kir­joit­ta­mi­nen sil­loin pik­ku­hil­jaa itsensä ympä­rille niin, että lopulta sitä kir­joit­taisi enim­mäk­seen vain kir­joit­ta­mi­ses­taan? #

Ja oli­siko siinä sit­ten jotain pahaa? Jos tar­koi­tuk­sena on oikeasti vain kir­joit­taa itse­ään var­ten, eikö sel­lai­nen olisi kaik­kein rehel­li­sintä? Kir­joi­tuk­set tois­tui­si­vat päi­västä toi­seen edel­tä­ji­ään muis­tut­ta­vina, mutta pitem­män ajan kuluessa voisi havaita muu­tok­sia. Eikö ihmi­sen pää juuri niin toimi? #

Täällä hai­see olii­viöljy. Ei kun het­ko­nen, se olen­kin minä. #

Olen taas lip­su­nut kir­joit­ta­mi­sesta, ja kyn­nys on sen myötä kas­va­nut. Poh­din tuossa, että oli­siko ihan tuhoon­tuo­mittu aja­tus yrit­tää kir­joit­taa joka päivä, siis ihan joka päivä. Kier­tyi­sikö kir­joit­ta­mi­nen sil­loin pik­ku­hil­jaa itsensä...