Olen taas lip­su­nut kir­joit­ta­mi­ses­ta, ja kyn­nys on sen myö­tä kas­va­nut. Poh­din tuos­sa, että oli­si­ko ihan tuhoon­tuo­mit­tu aja­tus yrit­tää kir­joit­taa joka päi­vä, siis ihan joka päi­vä. Kier­tyi­si­kö kir­joit­ta­mi­nen sil­loin pik­ku­hil­jaa itsen­sä ympä­ril­le niin, että lopul­ta sitä kir­joit­tai­si enim­mäk­seen vain kir­joit­ta­mi­ses­taan? #

Ja oli­si­ko sii­nä sit­ten jotain pahaa? Jos tar­koi­tuk­se­na on oikeas­ti vain kir­joit­taa itse­ään var­ten, eikö sel­lai­nen oli­si kaik­kein rehel­li­sin­tä? Kir­joi­tuk­set tois­tui­si­vat päi­väs­tä toi­seen edel­tä­ji­ään muis­tut­ta­vi­na, mut­ta pitem­män ajan kulues­sa voi­si havai­ta muu­tok­sia. Eikö ihmi­sen pää juu­ri niin toi­mi? #

Tääl­lä hai­see olii­viöl­jy. Ei kun het­ko­nen, se olen­kin minä. #