Päivä 17 päiväosastolla
#17430. Keskiviikko, 9. maaliskuuta 2011 klo 20.03.52, kirjoittanut Jani. 2
Aamulla oli paritapaaminen. Pariani jänskätti jostain syystä etukäteen mitä minä ajattelen hänen (minua koskevista) näkemyksistään. Siis ikään kuin hänellä olisi takataskussa joitain hirveitä salaisuuksia siitä, mitä minusta ajattelee, vaikkei ole. #
Ehkä se on se, että kenen tahansa käsitys minusta, jos realistinen, tuntuu tuosta kenestä-tahansa hirveältä, jos tämä kuka-tahansa on suht’ normaali ihminen. Sellaisesta voisi loukkaantua, jos asianomaisen oma käsitys itsestään onkin epärealistinen. Minä kuitenkin tiedän millainen… kummajainen? hirviö? olen, ja olen ihan sinut sen kanssa, eikä minulla näin ollen ole syytä loukkaantua, jos kuulenkin sitä kuvailtavan jonkun toisen suulla. I yam what I yam and tha’s all what I yam. #
Kympin ryhmässä pelattiin Piirrä ja Arvaata. Oli ihan hauska peli. Ei aivan Aliaksen veroinen minulle, mutta vähän samankaltaista kivaa. Tosin iso osa sen viehätyksestä tuli siitä, että piirtämisen ohella tai sijasta meidän muunnelmassamme sai käyttää pantomiimia. #
Ruokana oli kanaa, taas sama juttu kuin viime viikolla: söin eilen kotona broilerin koipia, ja jätin vielä täksi päiväksi yhden. Jälkiruokana oli mango… -vanukasta? Oli ihan hyvää. Kana kans. #
Rupateltiin taas elokuvista. Nostin esiin Night of the Living Deadin. Kerroin myös eilen viimeinkin loppuun saamastani The Descentistä. Siinäpä pitkästä aikaa oikein tosi huono elokuva, hrrrrh. #
Tapasin toimintaterapeutin. Arvioin epäonnistuneeni keskustelunlisäämistehtävässä, mutta onnistuneeni minua kiinnostavien aiheiden puheenaiheiksiottamisissa, joten se otettiin nyt uudeksi tehtäväksi: etsiä ja ottaa niitä lisää esille. Koin taas itsesäälikohtauksen, ja tt antoi sen inspiroimana lisätehtäväksi itseni kannustamisen. Näiden harjoitusten pragmaattisuus on minusta viehättävää vaihtelua psykologin kanssa tehtyjen harjoitusten introspektiivisanalyyttisyydestä. #
Palapelikin eteni. #
Olin saanut puhelun Kesseliltä, joten kävelin junalta sinne ja lunastin huollossa olleen pyöräni. Jei! Kävely alkoi jo tympiä. Tosin nyt, kiitos auringonmulkeron, alkaa loskapaskan auraaminen, enkä tällä suinkaan tarkoita sitä, ettäkö se loskapaska aurattaisiin kunnan toimesta, vaan, että minä ja muut pyöräilijät saamme aurata sitä pyörillämme. Silloin kun emme luistele loskasta jäätyneillä urilla. #
Tämä Jonas Koppin Resident Advisor -setti on kyllä pirun hyvä, mutta tämä nyt ei kyllä enää liity tähän mitenkään, kofeiinin viimeiset rippeet vain naputtelivat sormillani ja johonkin piti osua. #
(RA:n arkistoituja settejä ei voi ladata, mutta Google voi olla avuksi, ja jos ei ole, minulta saa pyytämällä.)