Tapah­tu­mien tahti vai­kut­taa hidas­tu­neen sit­ten vuo­de­na­lun. #

Whit­ney Hous­ton kuoli 48-vuotiaana. Tie­sin kyllä hänen päih­deon­gel­mas­taan, mut­ten olisi arvan­nut sitä niin ran­kaksi, että sen ter­veys­hai­tat koi­tui­si­vat hänen koh­ta­lok­seen noin­kin nuo­rena. Täh­den kuo­le­masta nous­sut kohu oli silti mie­les­täni vähän yli­mi­toi­tet­tua. Aina­kaan minä en osaisi I Will Always Love Youn lisäksi nimetä tai edes hyräillä yhtä­kään Hous­to­nin kap­pa­letta. Kuten sanoin, tapah­tu­mien tahti vai­kut­taa hidas­tu­neen alku­vuo­desta, joten ihmi­sillä ei ehkä Hous­to­nin kuo­lin­het­kellä ollut pal­jon mui­ta­kaan suu­ria puhee­nai­heita. #

Ruot­sin kruu­nunprin­sessa Vic­to­ria sai vau­van. Suomi oli siitä pari päi­vää sekai­sin, mikä oli minusta aika huvit­ta­vaa. Itse en ole notee­ran­nut tapah­tu­maa sosi­aa­li­sessa mediassa ennen tämän kir­joit­ta­mista, mutta se ei johdu siitä että vas­tus­tai­sin ilmiötä. En vain saa­nut prin­ses­sa­huu­ma­tar­tun­taa, kun en ole sel­lai­selle altis. Suh­tau­dun tapauk­seen hie­man samalla tavalla kuin Front­side Ollieen: asia ei var­si­nai­sesti kos­keta minua, ja vaikka kyy­nikko olen­kin, minusta joi­den­kin tästä ilmiöstä ärsyyn­ty­mi­nen on sikäli tur­haa, että kyse on poh­jim­mil­taan neut­raa­lista tai jopa posi­tii­vi­sesta asiasta. Sääs­tän oman kat­ke­ruu­teni sel­lai­sille ilmiöille, joi­hin sisäl­tyy minusta jokin vää­ryys. En kan­nata monar­kiaa; minusta se on saip­puaoop­pe­raa, joka vetää puo­leensa huo­miota jota tar­vit­tai­siin muu­alla. Ruot­sin kunin­kaal­li­set, Vic­to­ria var­sin­kaan, eivät kui­ten­kaan ihmi­sinä ole (ehkä kunk­kua lukuu­not­ta­matta) epä­sym­paat­ti­sia, ja lap­sen syn­tymä on minusta iloi­nen asia sil­loin kun asian­osai­sissa ei ole mitään isom­paa vikaa. #

On hauska nähdä ajan myötä pikku Essi-vau­van kas­va­van isoksi. Mui­ta­kin kunin­kaal­li­sia on minun elin­ai­ka­nani syn­ty­nyt (Wale­sin prinssi Harry tulee ensim­mäi­senä mie­leen), mutta ne ovat joko tapah­tu­neet vielä itse­ni­kin ollessa kovin pieni tai sit­ten niin kau­kana koke­mus­pii­ris­täni, ettei niistä ole mitään muis­ti­ku­via. Estel­len vart­tu­mi­sen vai­heita jul­ki­suu­dessa pui­taessa tulen kui­ten­kin toden­nä­köi­sesti muis­ta­maan hänen syn­ty­mänsä, joka siis tätä kir­joit­taes­sani on tapah­tu­nut vasta kolme päi­vää sit­ten. #

Internet-ilmiöistä Mitä ihmi­set ajat­te­le­vat minun teke­vän -meemi roi­hahti liek­kei­hin, paloi kirk­kaasti muu­ta­man päi­vän, ja tun­tuu tätä kir­joit­taes­sani ole­van jo koko­naan sam­mu­nut: en ole pariin päi­vään näh­nyt enää yhtään kuva­kol­laa­sia. #

Tänään on kar­kaus­päivä. #

Tapah­tu­mien tahti vai­kut­taa hidas­tu­neen sit­ten vuo­de­na­lun. # Whit­ney Hous­ton kuoli 48-vuotiaana. Tie­sin kyllä hänen päih­deon­gel­mas­taan, mut­ten olisi arvan­nut sitä niin ran­kaksi, että sen ter­veys­hai­tat koi­tui­si­vat hänen koh­ta­lok­seen noin­kin nuo­rena. Täh­den kuo­le­masta...