Asiat ete­nee sem­mos­ta vauh­tia, että hei­kom­pia hir­vit­täi­si. Mul­la ei aina­kaan vie­lä meno pää­tä hui­maa. (Vii­kon­lop­pu­na kyl­lä­kin hui­ma­si, kun unoh­din syö­dä ven­la­fak­sii­ni­ni.) #

Hain tors­tai­na yhtä työ­paik­kaa. Se oli­si jotain ihan muu­ta kuin mihin olen täh­dän­nyt, mut­ta ajat­te­lin­kin sitä lähin­nä vain yhte­nä välias­ke­lee­na: se oli­si osa-aikais­ta ja tila­päis­tä (joi­tain kuu­kausia). #

Tänään kävin siel­lä työ­hön­val­men­ta­jal­la. Se oli­kin teho­kas­ta toi­min­taa se! Olin aja­tel­lut saa­va­ni ehkä jotain haku­vink­ke­jä, mut­ta sain­kin suo­raan ensim­mäi­sen työ­haas­tat­te­lua­jan ja vähän luot­saus­ta sitä var­ten. Mitään takei­ta ei tie­ten­kään ole, mut­ta tämä val­men­ta­ja kyl­lä ylit­ti siis jo nyt odo­tuk­se­ni. #

Huo­men­na menen labraan anta­maan lisää ver­ta. #

Mie­tin, että voi­sin käy­dä Quar­tet­tos­sa (joka on raken­nus­komplek­si, jos­sa päi­vä­osas­to sijait­see) syö­mäs­sä nii­nä­kin päi­vi­nä kun en käy osas­tol­la. Siel­lä on järet­tö­män hyvät ja moni­puo­li­set ruu­at. Onhan sil­lä hin­taa­kin, mut­ta syö­tä­vä on kui­ten­kin, ja sil­lä siel­lä tar­jo­tul­la ate­rial­la pär­jää kui­ten­kin aika pit­käl­le. #