“Suo­ma­lai­set eivät puhu pal­joa. Suo­ma­lai­set ovat har­va­sa­nai­sia ja pidät­ty­väi­siä kes­kus­te­lus­sa. Jos hei­dän täy­tyy puhua, he käyt­tä­vät mah­dol­li­sim­man vähän sano­ja. Pit­kät lauseet englan­nin­kie­li­sis­sä elo­ku­vis­sa lyhe­ne­vät kah­dek­si tai kol­mek­si sanak­si suo­men­kie­li­sis­sä teks­ti­tyk­sis­sä. #

Tämä kär­jis­tyy, mitä poh­joi­sem­mak­si men­nään. Oulu­lai­nen ystä­vä kuvai­lee aamun kah­vi­tuo­kio­ta toi­mis­tos­sa: kym­me­nen mies­tä istuu hil­jai­suu­des­sa juo­mas­sa kah­via. Joku selai­lee sano­ma­leh­teä. Välil­lä joku saat­taa sanoa ‘soke­ria’. Ei siis ‘voi­sit­ko ojen­taa soke­rin’. Lii­kaa sano­ja. Hän sanoo soke­ria. Joku ojen­taa soke­rin. Ja taas on hil­jais­ta. #

Plea­se-sanal­le ei ole lain­kaan vas­ti­net­ta. Mie­ti­pä sitä.” #

Cri­key Web­si­te: Fin­land’s cul­tu­ral silence (via TSOB)
suo­men­nos oma­ni #

Yleen­sä minä en tyk­kää kan­sal­li­sia tai mui­ta­kaan yleis­tyk­siä sisäl­tä­vis­tä jutuis­ta, mut­ta mitä suo­ma­lai­seen hil­jai­suu­teen tulee, sii­tä lukies­sa­ni minä tun­nen pel­käs­tään ylpeyt­tä. Minus­ta se on hie­no asia, että tääl­lä ei jau­he­ta pas­kaa. #

Eli­na tun­tuu ole­van samoil­la lin­joil­la. Jos­kin käyt­tää pal­jon enem­män sano­ja sen ilmai­suun. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]13.8. 21:45[/klo] Lisä­sin lin­kin Gloo­my Sundayhin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #