Henkiä
#194. Torstai, 10. kesäkuuta 2004 klo 15.43.55, kirjoittanut Jani. 0
Senkin uhalla että kuulostan japanilaiselta lastenpiirretyltä: minun pitäisi oppia hengittämään oikein. Aina hetkittäin huomaan että käytän vain mitättömän pientä osa-aluetta keuhkoistani, ja jos vedän ne aivan täyteen ilmaa, niiden yläosa tuntuu siltä kuin sitä ei olisi käytetty moneen vuoteen. Kunnollinen hengitys myös keuhkojen yläpäällä parantaisi sitä paitsi ryhtiä, mikä puolestaan saisi minut näyttämään vähemmän pullerolta vyötärön seudulta. Puhumattakaan siitä, että polkupyörämatka Keljoon ja takaisin ei ehkä kunnollisella hengitystekniikalla päättyisi kuolemankielissä läähättämiseen ja loppumatkan pyöräntalutukseen kuin vanhalla pultsarilla. #
Käsittämätöntä että tuota en muista käsitellyn missään länsimaiseen lääketieteeseen nojaavassa kirjassa, ja kaikki Google-tuloksetkin tuntuvat viittavan vain täysin huuhaa-hommiin. Vaikka “hengittäminen on elämää” on jo ehkä turhan suureellisesti sanottu, niin onhan se nyt sentään kaikista ihmisen tarvimista syötteistä se kaikkein tärkein. Eikä se, että jokainen hengittää, suinkaan tarkoita sitä, että kaikki sen osaavat oikein. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]22.1.2009 17:04[/klo] Muotoilin WP:lle.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #