Lapsuus loppuu liian aikaisin
#224. Torstai, 22. heinäkuuta 2004 klo 11.10.43, kirjoittanut Jani. 0
Olen lukenut Sattumaa ja kaaosta vasta kuusi sivua, mutta jo tässä tulee ensimmäinen lainattava kohta vastaan. #
Usein matemaattinen lahjakkuus kehittyy varhaisessa iässä. Kuulu venäläinen matemaatikko Andrei N. Kolmogorov lisäsi tähän yleiseen havaintoon erikoisen ehdotuksen. Hän väitti, että ihmisen normaali psykologinen kehitys pysähtyy silloin, kun matemaattinen lahjakkuus ilmaantuu. Niinpä Kolmogorov kertoi henkiseksi iäkseen kaksitoista. Maanmiehensä Ivan M. Vinogradovin, joka oli pitkään Neuvostoliiton tiedeakatemian vahva ja pelätty jäsen, iäksi hän ilmoitti kahdeksan. Se vastasi Kolmogorovin mukaan ikää, jolloin pikkupojat repivät perhosilta siipiä ja köyttävät kissojen häntiin vanhoja peltipurkkeja. #
Vastaesimerkkien löytäminen Kolmogorovin teorialle ei luultavasti ole vaikeaa, vaikka se näyttääkin usein olevan hämmästyttävän oikeassa. Äärimmäinen tapaus tulee mieleen: kollegan ikä on noin kuusi ja siitä syntyy käytännöllisiä ongelmia, kun hänen on esimerkiksi matkustettava yksin. Kollega menestyy matemaatikkona suhteellisen hyvin, mutten usko, että hän selviytyisi fyysikoiden aggressiivisemmassa yhteisössä. #
Hellyyttävän yksinkertainen teoria, joskin tuskin täysin vailla perusteita havainnoissa todellisuudesta. Väittäisin jopa, että näin yksinkertaisella tasolla sama nyrkkisääntö pätee minkä tahansa väkevän lahjakkuuden ja henkisen kasvun suhteeseen, ei pelkästään matemaatikoihin. Veikkaan, että mikäli asiaa tutkittaisiin, ettei tarvitsisi nojata pelkkiin mutu-spekulaatioihin, jonkinlaista korrelaatiota asioiden välille löytyisi.Rohkenen väittää, että ainakin, mikäli tätä asiaa olisi tutkittu Neuvostoliitossa, korrelaatiota näiden asioiden välille olisi löytynyt johtuen siitä surullisesta tavasta jolla NL:ssa lapsineroja hyödynnettiin heidän propaganda-arvonsa takia. Siitä ei kuitenkaan voi vetää automaattisesti tuota Kolmogorovin johtopäätöstäNäin siis siinä tapauksessa, että Ruellen siteeraus ei vääristele hänen tarkoitustaan tahallisesti tai tahattomasti, enkä itse lue sitä omiin tarkoitusperiini sopivasti väärin., että matemaattinen lahjakkuus ilmestyessään katkaisee henkisen kehityksen. Onhan täysin mahdollista, että henkinen kasvu näiden ihmisten kohdalla päättyy samoihin aikoihin, kun matemaattinen lahjakkuus ilmaantuu, ilman, että niiden välillä on mitään sen kummempaa keskinäistä yhteyttä kuin tämä yhdenaikaisuus. #
Eli tämän mainitun tapauksen, jossa henkinen kasvu taittuu kun matemaattinen lahjakkuus ilmestyy, ohella on helposti (kuten Ruellekin edellä toteaa) kuviteltavissa ainakin seuraavat rinnakkaistapaukset: #
- Lahjakkuuden ilmestyminen ei tapahdu samaan aikaan kuin henkisen kasvun katkeaminen; henkinen kasvu on joko katkennut jo aikaisemmin, tai sitten se jatkuu vielä lahjakkuuden ilmaantumisen jälkeenkin.
- Henkisen kasvun katkeamiseen ei liity minkäänlaista lahjakkuuden ilmaantumista, jolloin henkilö jää edellä kuvatun kaltaisten spekulaatioiden ulkopuolelle (koska ne käsittelivät nimenomaan lahjakkaita); henkilöllä on kuitenkin potentiaali lahjakkuuteen perimänsä kautta, mutta potentiaali ei vain syystä tai toisesta aktualisoidu kriittisessä iässä.Kriittisellä iällä tarkoitan tässä ikää, jossa tuo lahjakkuus ilmenisi jos olisi ilmetäkseen. Kuten itse potentiaali, se on siis henkilön perimään sidottu, eikä absoluutti, toisin kuin hieman huonosti valitsemani attribuutti kriittinen ehkä antaisi ymmärtää.
Ilman varsinaisia tutkimuksia aiheesta[alaviite]Onko sellaisia tutkimuksia? En tiedä. Periaatteessa se on täysin mahdollista.[/alaviite] tämäkään ei kuitenkaan ole pelkkää spekulointia kummempaa, tai sen arvokkaampaa tietoa kuin Kolmogorovin näkemys asiasta. #