Mik­si syy­tän tera­peut­tia salai­suuk­sien pii­lot­te­lus­ta? #

Syy sii­hen, mik­si tämä aihe on pin­nal­la nyt, on yksin­ker­tai­ses­ti sii­nä, että se oli pin­nal­la jo aiem­min tänä päi­vä­nä Rii­tan kans­sa käy­dyn puhe­lin­kes­kus­te­lun myö­tä. Itse aihee­seen (salai­lu) ei ole mitään tila­päis­tä syy­tä, vaan olen aina vihan­nut sitä. Sanoes­sa­ni “aina” tar­koi­tan tie­tys­ti “pie­nes­tä saak­ka”: koin suun­nat­to­ma­na vää­ryy­te­nä sen, kun jot­kin asiat (ns. aikuis­ten asiat) sul­jet­tiin minul­ta pois, kos­ka olin lap­si. #

Osit­tain sik­si olen ikään kuin fik­sau­tu­nut nime­no­maan tuo­hon lap­sen osaa­ni, eli olen peterpanmaisesti[alaviite]Minä kui­ten­kin vihaan Peter Pan -satua. Peter Pan on vain lap­si, eikä lap­si ole riit­tä­vän tur­val­li­nen tuki lap­sel­le. Tar­vi­taan jotain enem­män, putoa­mat­ta kui­ten­kaan sii­hen ansaan, että tul­tai­siin aikui­sek­si. Sik­si Pro­met­heus on sopi­vam­pi vertauskohde.[/alaviite] päät­tä­nyt, etten kos­kaan tule­kaan aikui­sek­si. Niin teke­mäl­lä loik­kai­sin vihol­lis­lei­riin ja pet­täi­sin pait­si oman tuol­loi­sen pie­nen itse­ni, myös kaik­ki maa­il­man muut lap­set, jot­ka ovat heil­tä asioi­ta salai­le­vien aikuis­ten armoil­la. Ehkä täs­tä syys­tä ymmär­rän lap­sia, ja lap­set usein pitä­vät minus­ta. #

Vaik­ka olen omak­su­nut rajo­ja aset­ta­van aikui­sen roo­lia jon­kin ver­ran (ja se oli todel­la vai­kea pro­ses­si), lap­set kui­ten­kin koke­vat, etten ase­ta itseä­ni hei­dän ylä­puo­lel­leen tar­peet­to­mas­ti. Pyrin aina vas­taa­maan kaik­kiin minul­le esi­tet­tyi­hin kysy­myk­siin (oman tie­to­ni rajois­sa) ja sen lisäk­si selit­tä­mään asiat lap­sel­le ymmär­ret­tä­väl­lä taval­la. Pro­met­heuk­sen lail­la varas­tan tie­don-tulen aikuis-juma­lil­ta tuo­dak­se­ni sen ihmis-lap­sil­le. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]23.5.[/klo] 14:45 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Lin­ki­tin vii­tat­tuun, aiem­paan tekstiin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Mah­ta­vaa lukea, kuin­ka joku muu­kin pyö­rit­te­lee pääs­sään kuvi­tel­tu­ja vihol­li­sia. Bus­si­kus­kit ovat var­maan hyvin­kin taval­li­sia agres­sio­fan­t­asioi­den koh­tei­ta. Tai aina­kin nyt tie­dän toi­sen­kin tapauk­sen itse­ni lisäksi.Joskaan omat fan­t­asia­ni eivät pää­ty maso­kis­ti­ses­ti kuten ihmi­so­len­nol­la vaan sadis­ti­ses­ti. #

Jos­kus minua kum­mas­tut­taa se, miten vähän tera­pias­sa käy­vät ihmi­set tun­tu­vat tie­tä­vän sen aika­na tapah­tu­vis­ta pro­ses­seis­ta (trans­fe­rens­si, pro­jek­tii­vi­nen iden­ti­fi­kaa­tio ja niin edel­leen). En toki väi­tä ole­va­ni itse­kään niis­tä peril­lä täy­sin, mut­ta minä olen kui­ten­kin tie­toi­nen nii­den ole­mas­sao­los­ta. Olin jos­sain mää­rin ennen oman tera­pian alkua, ja sil­tä osin, kuin en ollut, otin sel­vää mah­dol­li­sim­man pian. Ajoit­tain jopa kyke­nen huo­maa­maan nii­den tapah­tu­mi­sen itses­sä­ni. #

Toi­si­naan ne taas ovat hyvin ilmei­siä muis­sa. Sii­tä, että he itse eivät nii­tä sil­loin­kaan huo­maa, tie­dän, ettei­vät he ole peril­lä nii­den ole­mas­sao­los­ta­kaan. Se on minus­ta kum­mal­lis­ta. Vie­lä kum­mal­li­sem­paa on kui­ten­kin se, että tera­peut­ti ei juu­ri­kaan oma-aloit­tei­ses­ti tee mis­sään vai­hees­sa sel­koa näis­tä käsit­teis­tä, joi­hin noja­ten hän työ­tään tekee. #

Lää­kä­ris­tä on ehkä yleen­sä huo­no joh­taa ana­lo­gi­aa tera­peut­tiin, mut­ta tämä on minus­ta jota­kuin­kin sama, kuin jos lää­kä­ri aloit­tai­si toi­men­pi­teen poti­laan kans­sa ker­to­mat­ta täl­le, mis­tä on kysy­mys, ja miten lää­kä­ri uskoo toi­men­pi­teen ole­van poti­laan ongel­mis­sa avuk­si. Toki sel­lai­sia­kin lää­kä­rei­tä var­mas­ti on, mut­ta toi­voi­sin kui­ten­kin hei­dän ole­van poik­keus, ja ammat­ti­kun­tan­sa huo­noim­pia edus­ta­jia. Tera­peu­teis­ta saa­ma­ni käsi­tyk­sen mukaan hei­dän amma­tin­har­joit­ta­mi­ses­saan tämä meka­nis­mien sala­pe­räi­syys on kui­ten­kin enem­män­kin sään­tö kuin poik­keus. #

Sen ymmär­rän, että kos­ka kom­mu­ni­koin­ti, ja var­sin­kin asiakkaan[alaviite]Tai poti­laan, kou­lu­kun­nas­ta riippuen.[/alaviite] kom­mu­ni­koin­ti on tera­pias­sa nime­no­maan toi­men­pi­de eikä niin­kään kom­mu­ni­koin­tia jois­tain sen ulko­puo­li­sis­ta toi­men­pi­teis­tä, se halu­taan pitää ikään kuin mah­dol­li­sim­man puh­taa­na kai­kes­ta muus­ta käy­tös­tä, jol­lais­ta toi­men­pi­teis­tä kes­kus­te­lu tera­peu­tin aloit­tees­ta oli­si. Samas­ta syys­tä tera­peu­tit yleen­sä­kin ovat enim­mäk­seen hil­jaa ja anta­vat asiak­kaal­le mah­dol­li­sim­man pal­jon tilaa. Mut­ta kos­ka tera­pi­aa ei voi­da edes käyn­nis­tää ilman val­mis­te­le­vaa kom­mu­ni­koin­tia, ei ole niin, ettei­kö myös itse pro­ses­sin kuvai­luun sen ulko­puo­lel­ta (eli ennen tera­pian alkua) oli­si tilai­suut­ta. #

Sen jäl­keen, eli itse tera­pias­sa tera­peut­ti voi­si vetäy­tyä mah­dol­li­sim­man vähäi­seen roo­liin myös tämän asian suh­teen, eli antaa val­mii­den omien vas­taus­ten­sa sijas­ta tilaa asiak­kaan teke­mil­le tul­kin­noil­le myös­kin täs­tä asias­ta. Esi­mer­kik­si trans­fe­rens­sin mer­ki­tyk­sen sel­vit­tä­mi­ses­tä on pal­jon hel­pom­pi luis­taa (“Mikä on sinun käsi­tyk­se­si sen mer­ki­tyk­ses­tä?”) kuin vaik­ka­pa kysy­myk­ses­tä tera­pia­ker­ran siir­tä­mi­ses­tä tai sovi­tun ajan mie­leen­pa­laut­ta­mi­ses­ta. #

Lähes­kään kaik­kia nämä pro­ses­sit eivät täl­lä taval­la ulkoa tar­kas­tel­tui­na var­mas­ti­kaan kiin­nos­tai­si, ja vie­lä har­vem­mat nii­tä ehkä täy­sin ymmär­täi­si­vät, mut­ta nii­den sel­vit­tä­mi­nen ehkä tyy­dyt­täi­si jon­kin­lai­sen tar­peen meis­sä, joi­ta ne kiin­nos­ta­vat. Aina­kin itse koki­sin ole­va­ni parem­min peril­lä sii­tä, mitä tera­pias­sa mil­loin­kin tapah­tuu, jos voi­sin liit­tää mie­les­sä­ni hapui­le­vat, nykyi­sel­lään sin­ne vain itse kir­jois­ta etsi­mä­ni käsit­teet johon­kin, mikä on tul­lut suo­raan tera­pia­pro­ses­sin mys­ti­ses­tä kan­ta­äi­ti­hah­mos­ta. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]23.5.[/klo] 14:52 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Jos­tain syys­tä eksyn tois­tu­vas­ti luke­maan Lord Bore­do­min spe­ku­loin­te­ja mah­dol­li­sis­ta ihmis­suh­teis­ta. Ehkä tun­nis­tan itse­ni mie­hen vah­vas­ti teo­reet­ti­ses­ta tavas­ta lähes­tyä asioi­ta kon­kreet­ti­sen teko­jen sijas­ta. #

Lor­din poh­dis­ke­lut sii­tä, kan­nat­tai­si­ko tref­feil­lä kat­sel­la Hell­rai­se­ria, sai­vat minut tuher­ta­maan kom­ment­tei­hin sen ver­ran rive­jä, että kat­soin lopul­ta par­haak­si sii­vo­ta enim­män osan siel­tä tän­ne ja haas­ka­ta niil­lä näin omaa levy­ti­laa­ni. #

Sivis­tyk­ses­sä­ni on Hell­rai­se­rin men­tä­vä auk­ko, mut­ta sen perus­teel­la, mitä sii­tä tie­dän, sanoi­sin, että ei sitä aina­kaan nais­seu­raa varoit­ta­mat­ta kan­na­ta lait­taa pyö­ri­mään. Jos mah­dol­li­sia nais­seu­ra­lai­sia ja äärim­mäi­sen elo­ku­van (oli se sit­ten kau­hua, tai­det­ta, sci­fiä tai mitä tahan­sa) kat­so­mi­sen seu­rauk­sia jao­tel­laan, niin aina­kin seu­raa­vat ske­naa­riot tule­vat mie­leen: #

1. Nai­nen ei ole näh­nyt kyseis­tä elo­ku­vaa, eikä halua­kaan näh­dä. Jos kysees­sä on yksi mie­lie­lo­ku­vis­ta­si, mit­kä ovat mah­dol­li­suu­det löy­tää yli­pään­sä mitään yhtei­siä kes­kus­te­lu­nai­hei­ta täl­lai­sen ihmi­sen kanssa?
2. Nai­nen ei ole näh­nyt kyseis­tä elo­ku­vaa, mut­ta on avoin uusil­le koke­muk­sil­le. Riip­pu­mat­ta sii­tä, pitää­kö hän elo­ku­vas­ta sen näh­ty­ään tai ei, hän­tä kiin­nos­taa (raken­ta­va) kes­kus­te­lu sii­tä, mik­si ja miten näke­myk­sen­ne eroavat.
3. Nai­nen on näh­nyt kysei­sen elo­ku­van ja se on yksi hänen­kin mie­lie­lo­ku­vis­taan. Teil­lä on toden­nä­köi­ses­ti täl­löin pal­jon muu­ta­kin yhteis­tä, mikä voi olla vah­va läh­tö­koh­ta var­sin lähei­sel­le­kin suhteelle.

Tämän perus­teel­la voi­si vetää kak­si toi­sil­leen vas­tak­kais­ta lin­jaa elo­ku­va­va­lin­nan suh­teen: #

• Vuo­kraa jon­kin suur­ten mas­so­jen hyvä­nä pitä­män elokuvan[alaviite]Tai “laa­jal­ti arvos­te­tun klas­si­kon”, kuten Elä­mä­tön asian ilmai­see.[/alaviite], jol­loin ei ole vaa­raa sii­tä, että mah­dol­li­ses­sa mie­li­pi­tei­den­vaih­dos­sa juu­ri kat­so­tus­ta elo­ku­vas­ta kär­jis­tyi­si se, miten eri­lai­sia ihmi­siä olet­te eivät­kä hen­ki­lö­ke­mian­ne pelaa yhteen lai­sin­kaan. Suo­si­tel­ta­va valin­ta lie­nee Sor­mus­ten her­ran tai jon­kin muun useam­pio­sai­sen sar­jan ensim­mäi­nen osa, jol­loin jäl­kim­mäis­ten osien kat­so­mi­nen on hyvä teko­syy elo­ku­vail­lan uusimiselle.
• Ottaa hyl­lys­tä jon­kin itsel­le mie­lui­san ja samal­la vah­vas­ti mie­li­pi­tei­tä jaka­van elo­ku­van (vaik­ka­pa jon­kin ns. kult­ti­ku­van) ja tart­tuu här­kää sar­vis­ta, eli luo­taa toi­sen näke­myk­siä sen avul­la heti pin­taa syvem­mäl­tä — meni sit­ten syteen taik­ka saveen.

Elä­mät­tö­män vaih­toeh­to (pyy­de­tään nais­ta tuo­maan elo­ku­va) vie­rit­tää koko ongel­man näp­pä­räs­ti pois omis­ta käsis­tä, mut­ta väit­täi­sin, että vähän­kään terä­väm­pi nai­nen näkee suun­ni­tel­man läpi ja hais­taa pel­ku­rin. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]25.5.[/klo] 22:26 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Koh­dis­tin TM-lin­kin tarkemmin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #