Unoh­din kat­soa SubTV:ltä alku­vii­kos­ta tul­leen ohjel­man­mit­tai­sen Kuol­lei­den aamun­koit­to -mai­nok­sen vaik­ka olin niin aiko­nut teh­dä (muis­tin­kin sen vas­ta L. B:n mai­nit­tua sii­tä). No onnek­si se kui­ten­kin tuli pika­uusin­ta­na heti vii­meyö­nä, joten otin sen nau­hal­le ja kat­se­lin äsken samal­la kun sulat­te­lin savu­lo­hi­pas­taa. Seu­raus: #

 #

Vaik­ka teat­te­ri oli mel­kein tyh­jä niin piti ottaa pai­kat mel­kein lai­das­ta, ja kak­si lip­pua kos­ka tai­vut­te­lin mukaan myös X:n, joka uhka­si läh­teä teat­te­ris­ta jos elo­ku­va kävi­si sie­tä­mät­tö­män ahdis­ta­vak­si. Jos ei oli­si läh­te­nyt niin oli­sin luul­ta­vas­ti men­nyt kat­so­maan tuon omin päin jo tänä ilta­na. #

Haus­kin­ta täs­sä ehkä on se, että jos se mai­nok­ses­sa haas­ta­tel­tu­jen näyt­te­li­jöi­den ja ennen kaik­kea ohjaa­jan jori­nois­ta oli­si ollut kiin­ni niin oli­si­vat­pa tain­neet liput jää­dä varaa­mat­ta. Eli vain se 10 minuut­tia itse elo­ku­vaa, joka tuos­sa näy­tet­tiin, vakuut­ti. Mut­ta aina­kin tuon pät­kän perus­teel­la näyt­tää sil­tä, että ohjaa­ja onkin enem­män­kin oman työn­sä kuin mai­nos­pu­hei­den mie­hiä, eli oli hoi­ta­nut sen hom­man­sa kyl­lä hyvin kii­tet­tä­väs­ti. #

Veik­kai­sin, että moi­sel­la tari­nal­la ei voi kuvi­tel­la­kaan teke­vän­sä mitään suur­ta tai­de­teos­ta tai sano­maa välit­tä­vää elo­ku­vaa. Sel­lais­ta en täs­tä odo­ta­kaan, vaan viih­dyt­tä­vää elo­ku­vaa. Sii­nä­kin kate­go­rias­sa olen kui­ten­kin maus­sa­ni mel­koi­sen nir­so, eikä minuun yleen­sä vetoa mikään suu­ren luo­kan main­stream-seik­kai­lu. Sik­si olin­kin posi­tii­vi­ses­ti yllät­ty­nyt sii­tä, että tuon näke­mä­ni pät­kän perus­teel­la täs­sä on, kuten olin ounas­tel­lut­kin, hie­man saman­lais­ta otet­ta kuin 28 päi­vää myö­hem­min -elo­ku­vas­sa. Ei siis mitään “epä­to­den­nä­köi­syyt­tä uhma­ten kou­ral­li­nen san­ka­rei­ta nujer­taa yli­voi­mai­sen vihol­li­sen” -tyyp­pis­tä surul­lis­ta ame­rik­ka­lais­soo­paa. Aina­kin toi­von niin, ja alku­pe­räi­sen Night of the Living Dead -elo­ku­van näh­nee­nä tie­dän, ettei se ole tar­peen tyy­lik­kään lopun aikaan­saa­mi­sek­si. Olen­ko­han itse asias­sa kos­kaan näh­nyt­kään elo­ku­vaa, jos­sa tuol­la epä­to­den­nä­köi­set san­ka­rit -kuviol­la oli­si aikaan­saa­tu tyy­li­käs lop­pu? #

Alku­pe­räi­ses­tä puheen ollen, sii­nä­pä vas­ta pelot­ta­va elo­ku­va, voi jee­sus! Ilmei­ses­ti Rome­rol­la ja minul­la on jotain niin perin­poh­jai­ses­ti saman­kal­tais­ta kuol­lei­den­pel­koa, että se tie­tää täs­mäl­leen mis­tä her­mo­lan­gois­ta kis­koa mil­lä­kin het­kel­lä, jot­ta elo­ku­vaa kat­sel­les­saan on täy­sin sen armoil­la tapah­tu­mien kään­tyes­sä aina koh­ti huo­nom­paa. Ame­rik­ka­lais­ten met­sän­pel­ko on aina minua kor­pi­seu­tu­jen kas­vat­ti­na sää­lit­tä­nyt ja huvit­ta­nut niin että The Blair Witch Pro­jec­tin tyyp­pis­ten elo­ku­vien kat­se­lu­ko­ke­mus on kär­si­nyt sii­tä aivan suun­nat­to­mas­ti. Kuol­lei­den­pel­ko on näh­däk­se­ni samal­la taval­la nau­ret­ta­va, luon­nos­ta vie­raan­tu­neen ihmi­sen kei­no­te­koi­nen ongel­ma, jos­ta kui­ten­kin kär­sin itse samal­la taval­la kuin ilmei­ses­ti esi­mer­kik­si juu­ri Blair Witc­hiä arvos­ta­va ylei­sö myyt­ti­sen syn­kän met­sän pelos­ta. #

“This is like the flood that hap­pe­ned during Noah’s time, or the destruc­tion of Sodom and Gomor­rah! We ARE being punis­hed for our sins! The dead are rising, and Judg­ment Day is upon us!” #

IMDb: Memo­rable quo­tes for Elä­vien kuol­lei­den yö (30th Anni­ver­sa­ry Edi­tio­nin lisä­koh­tauk­set) #