Valo­ku­vaus­lah­ja­kas nuo­ri nai­nen, kuten todis­teet osoit­ta­vat. #

Tänään pää­tin esi­tel­lä teil­le lap­sil­ta saa­mia­ni tai­de­lah­jo­ja. Kuten taval­lis­ta, pie­niä kuvia klik­kaa­mal­la saa isom­mat ver­siot näky­viin. #

 #

Rii­tal­le ja minul­le yhtei­sek­si lah­joi­tet­tu. S. on kovan luo­kan ral­li­nys­tä­vä ja suo­ma­lais­kus­kien kan­nus­ta­ja. Teok­sen ins­pi­raa­tio oli­kin syn­ty­nyt Mark­ko Mär­ti­nin menes­tyk­sen aiheut­ta­mas­ta tuoh­tu­muk­ses­ta. Niin­pä kuvas­sa Mär­ti­nin auto (jota edus­taa oikeal­la ole­va Lada) onkin syt­ty­nyt pala­maan. [#] #

 #

I. lähes­tyy aihet­taan abstrak­tis­ti, ja tek­niik­ka on het­kit­täin jopa agres­sii­vis­ta. Väri­maa­il­man pel­kis­tet­ty mus­te­ky­nän­si­ni­nen on puser­ret­tu vah­val­la otteel­la pape­rin pin­taan, ja koh­teen kas­vot ovat muu­toin hyvin pel­kis­te­tys­tä ole­muk­ses­ta koros­te­tus­ti esil­lä mut­ta voi­ma­kas­ta, esil­lä­ole­vaa nenää lukuu­not­ta­mat­ta nii­den piir­teet ovat yli­ko­ros­tu­neet tum­mak­si mös­sök­si, ilmais­ten siten ehkä tai­tei­li­jan ystä­vän ras­kas­ta hen­kis­tä tilaa. [#] #

 #

Nei­ti N:n lah­joit­ta­ma teos, jon­ka esit­tä­män hah­mon arvoi­tuk­sel­li­nen ilme ja ulkoi­sen ole­muk­sen muu­toin­kin mys­ti­set piir­teet ovat jää­neet askar­rut­ta­maan kaik­kia teok­sen tähän men­nes­sä näh­nei­tä. Syy N:n lah­joi­tuk­seen oli ilmei­ses­ti lähin­nä het­ken mie­li­joh­de, mut­ta on myös mah­dol­lis­ta, että teok­sen häm­men­tä­vyys oli käy­nyt hänel­le yli­voi­mai­sek­si, ja hän ehkä ajat­te­li minun koke­neem­pa­na tule­van sen kans­sa parem­min toi­meen. [#] #

 #

Kiis­ta­ton todis­te pikku-j:n tai­teel­li­sis­ta lah­jois­ta. Som­mit­te­lu, värien käyt­tö, kaik­ki on tasa­pai­nos­sa ja sil­ti täyn­nä voi­ma­kas­ta ilmai­sua täs­sä yhtä­ai­kaa her­käs­sä ja hel­lyyt­tä­väs­sä teok­ses­sa. Ora­van jän­nit­tä­väs­ti poik­kea­va vio­let­ti väri on roh­kea, ja sil­ti upeas­ti toi­mi­va valin­ta, samoin kuin hän­näs­sä käy­tet­ty luon­non­val­koi­nen, jon­ka ansios­ta sen tuu­heus koros­tuu enti­ses­tään­kin. Ora­van pään ilmeik­kyys pal­jas­taa sel­väs­ti sen saa­neen vai­kut­tei­ta web­ka­me­ran kaut­ta näh­dys­tä Rau­nos­ta. Val­ta­vat aurin­gon­lies­kat eivät koos­taan huo­li­mat­ta ole viha­mie­li­siä vaan läm­mit­tä­vät lem­peäs­ti ora­vaa joka on pysäh­ty­nyt nau­tis­ke­le­maan sii­tä vie­lä het­ken ennen ryh­ty­mis­tään toi­seen miel­lyt­tä­vään puu­haan, jyr­si­mään löy­tä­mään­sä muh­ke­aa käpyä. [#] #

Kat­so myös seu­raa­va­na kesä­nä pikku-j:ltä saa­ma­ni Kor­pin kuva. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]3.7. 11:20[/klo] Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Lin­ki­tin Kor­pin kuvaan.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]1.3. 2006 10:58[/klo] Lisä­sin teos­ten omat ikilinkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Oho per­ke­le. Joku muu­kin sano­nut totuu­den yhtä suo­raan: #

“Ihmi­set sanoi­vat että olin paran­tu­nut. Itse minä ajat­te­lin, että minua oli petet­ty. Ei sil­ti etten­kö oli­si ollut sii­tä onnel­li­nen, että se pimeys oli häl­ven­nyt. Päin­vas­toin. Mut­ta minus­ta tun­tui kuin tämä ter­vee­nä ole­mi­nen oli kuin joku suo­jaa­va kal­vo sil­mien pääl­lä. Niin että kai­ken näki kuin sumus­sa. Ettei näh­nyt oikein tark­kaan. Ja minua kal­voi se hir­vit­tä­vä epäi­lys, että sil­loin kun olin sai­ras — kuten sitä nimi­tet­tiin — näin ympä­röi­vän maa­il­man sel­lai­se­na kuin se oikeas­taan on.” #

Astrid Flem­berg-Alcalá: Yöhoitaja
“Hyvä ja paha sai­raa­la­ro­maa­ni”, “Masen­nuk­sen noutopöytä”
M. Sii­vo­la #

Ter­vei­siä X:lle. #

Morp­heus: The Mat­rix is the world that has been pul­led over your eyes to blind you from the truth. #

IMDb: Memo­rable quo­tes for Mat­rix #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]19.3. 23:14[/klo] Muo­toi­lin WP:lle.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Seu­raa­vas­sa kaik­ki lin­kit ovat itse­viit­toi­sia. Olen myös nimen­nyt ryh­män jäse­net james­bond­mai­ses­ti aak­ko­sin istu­ma­jär­jes­tyk­sen perus­teel­la A:sta F:ään siten, että itse olen B. Tera­peut­ti on M. Kai­kil­la on toki oikea­kin nimi jon­ka ryh­mä tun­tee, tämä on siis vain tätä blo­gi­käyt­töä var­ten kehit­tä­mä­ni koo­di­tus. #

Tapah­tui vii­me jak­sos­sa: E toi ryh­mään itsel­leen häpeäl­li­sen, ja B:lle kivul­loi­sen asian. B tuo­mit­si E:n jyrk­kä­sa­nai­ses­ti, tuot­taen täl­le tus­kaa ja tun­tien sii­tä vie­lä­pä sadis­tis­ta mie­li­hy­vää. Tauon jäl­keen tari­na jat­kuu, kun M tah­too palaut­taa tuon edel­lis­ker­ran, ryh­män nykyi­ses­sä kokoonpanossa[alaviite]B ja eräs toi­nen jäsen eivät kuu­lu­neet ryh­män alkuperäiskokoonpanoon.[/alaviite] B:n mie­les­tä tähän asti mer­kit­tä­vim­män tapah­tu­man taas käsi­tel­tä­väk­si. #

E ja B otta­vat yhteen, kos­ka E on koke­nut B:n hyök­käyk­sen lii­an hen­ki­lö­koh­tai­sek­si. B puo­les­taan ei näe syy­tä kor­ja­ta kan­taan­sa. Lopul­ta jon­ki­nas­tei­seen yhtei­sym­mär­ryk­seen pääs­tään, mut­ta sitä ennen M on tuo­nut ilmi jotain, min­kä B hie­man jopa häpeäk­seenSijoit­ta­van samas­tu­mi­sen meka­nis­mi on minul­le jo entuu­des­taan tut­tu, mut­ta niin­pä sen vain sivuu­tin näp­pä­räs­ti heti kun sitä oli­si tar­vit­tu tapah­tu­mien ymmär­tä­mi­sek­si. huo­maa ylen­kat­so­neen­sa: ehkä­pä B on käyt­tä­nyt E:tä oman tus­ka­ti­lan­sa sijoi­tus­koh­tee­na? #

Pala­taan­pa edel­lis­ker­taan, ja tut­ki­taan tapah­tu­mia täl­lä ker­taa B:n pään sisä­puo­lel­ta kat­sot­tui­na. #

Kos­ka B:n psyy­ke ei usko kes­tä­vän­sä E:n toi­mes­ta tie­toi­suu­teen palau­tet­tu­jen, B:n koke­muk­sien sil­le aiheut­ta­maa kipua, saman­ai­kai­ses­ti kun se kui­ten­kin vaa­tii jon­kin­lais­ta ilmaus­ta koke­mal­leen louk­kauk­sel­le, se pro­ji­soi tus­ka­ti­lan lähim­pään sopi­vaan koh­tee­seen, joka täs­sä tapauk­ses­sa on mitä ilmei­sim­min E, jon­ka ‘syy­tä’ tun­teen pin­taan­nousu tilan­tees­sa on. #

Tulos: B murs­kaa E:n kyy­ne­liin, ja näin B:n psyy­ke saa kai­paa­man­sa ilmai­sun tus­kal­leen jou­tu­mat­ta kui­ten­kaan itse sen koki­jak­si. B tun­tee täs­tä voi­ma­kas­ta mie­li­hy­vää. Arvat­ta­vas­ti E:lle koke­mus on voi­mak­kaan epä­miel­lyt­tä­vä. #

Hie­noa. Vai onko? #

Tois­tai­sek­si en ole ihan var­ma. Joten­kin olen tai­pu­vai­nen ajat­te­le­maan, että se, mitä täs­tä pitäi­si aja­tel­la, ei aina­kaan ole se, että teke­mäl­lä toi­ses­ta omien tun­tei­den syl­ky­ku­pin niis­tä pää­see käte­väs­ti ja vie­lä­pä oikein miellyttävästi[alaviite]Minulla oli hyvä olo vie­lä pit­kän aikaa edel­lis­ker­ran jälkeen.[/alaviite] eroon. Se mitä kir­jal­li­suu­den mukaan pitäi­si tapah­tua on, että minun pitäi­si saa­da ryh­mäl­tä tai tera­peu­til­ta jos­sain vai­hees­sa tuo tun­ne takai­sin siten, että sen muka­na tule­vat ikään kuin käyt­tö­oh­jeet. Nii­den avul­la minun pitäi­si sen jäl­keen kye­tä itse käsit­te­le­mään tuo tun­ne ilman, että minun tar­vit­see sitä tuol­la taval­la ulos­taa sel­lai­se­naan toi­sen pääl­le. #

Se, tulee­ko niin käy­mään, lepää M:n, E:n ja muun ryh­män har­teil­la sil­tä osin, että tuon emoo­tion olen nyt ulos pul­laut­ta­nut, kun en sen kans­sa ker­ran yksi­nä­ni toi­meen tul­lut. #

“Se, voi­ko tämä pro­ses­si joh­taa ymmär­tä­vään vuo­ro­vai­ku­tuk­seen, riip­puu tera­peu­tin kyvys­tä olla säi­liö­nä poti­laan sijoi­tuk­sil­le.” #

Arp­po, Pölö­nen, Sito­lah­ti: Ryh­mäp­sy­ko­te­ra­pian perus­teetSivu­nu­me­roa en näkö­jään vali­tet­ta­vas­ti ole otta­nut ylös. #

Nyt se teo­ria pan­naan koe­tuk­sel­le. Ensim­mäi­nen tap­po­te­rä­ni on sin­got­tu koh­ti kans­sa­ryh­mä­läis­tä, ja nyt näh­dään, kaa­tuu­ko uhri­ni koris­ten ver­ta, vai tekee­kö hän sala­man­no­pean väis­tö­liik­keen ja tor­jun­nan, ja sin­ko­aa asee­ni takai­sin minua päin. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]26.6.[/klo] 10:33 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]14.10.[/klo] 10:32 Vii­la­sin tyy­liä, kor­ja­sin typo­ja ja sen sellaista.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Nyt myös Ves­ku blo­gaa! #