Oho per­ke­le. Joku muu­kin sano­nut totuu­den yhtä suo­raan: #

“Ihmi­set sanoi­vat että olin paran­tu­nut. Itse minä ajat­te­lin, että minua oli petet­ty. Ei sil­ti etten­kö oli­si ollut sii­tä onnel­li­nen, että se pimeys oli häl­ven­nyt. Päin­vas­toin. Mut­ta minus­ta tun­tui kuin tämä ter­vee­nä ole­mi­nen oli kuin joku suo­jaa­va kal­vo sil­mien pääl­lä. Niin että kai­ken näki kuin sumus­sa. Ettei näh­nyt oikein tark­kaan. Ja minua kal­voi se hir­vit­tä­vä epäi­lys, että sil­loin kun olin sai­ras — kuten sitä nimi­tet­tiin — näin ympä­röi­vän maa­il­man sel­lai­se­na kuin se oikeas­taan on.” #

Astrid Flem­berg-Alcalá: Yöhoitaja
“Hyvä ja paha sai­raa­la­ro­maa­ni”, “Masen­nuk­sen noutopöytä”
M. Sii­vo­la #

Ter­vei­siä X:lle. #

Morp­heus: The Mat­rix is the world that has been pul­led over your eyes to blind you from the truth. #

IMDb: Memo­rable quo­tes for Mat­rix #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]19.3. 23:14[/klo] Muo­toi­lin WP:lle.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #